Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Otin poikaa tukasta, mutta siitäkös hän parahti huutamaan, niin että korvat olivat haljeta. Ja samaan hätään kuulin jo Lyylinkin äänen viereisestä huoneesta. Minä sinne hyvää kyytiä. Näin Ainon seisovan kätkyen vieressä ja painelevan hänen poskeaan sormella. Ainoko herätti Lyylin? kysyin. Aino hejätti, kuului soperteleva vastaus. Hyi, kuinka Aino oli tuhma. Nyt ei äiti pidäkään Ainoa hyvänä.
Keinutuolissa hän nyt lepäsi ... ja nautti sieraimin ja silmin hyvistä hajuista ja naisista, jotka pukeutuivat. Sitten piti hänen itsensäkin joutua. Kuvastimen edessä ajeli hän partansa ja suki hiuksiaan, tarkastaen huolellisesti kumpaakin poskeaan ja luoden itseensä välkkyviä silmäyksiä. Puhtaat kaulukset ja punajuovainen rusetti kaulaan.
Hän nosti Maijun syliinsä ja silitteli hänen punakkaa poskeaan sekä kosketti myöskin kädellään keveästi pojankin päätä ja kysyi: »Tahdotteko jäädä lapset minun luokseni, kunnes ukko palaa sodasta?» Poika katsoi Elinan silmiin ja vastasi luottavasti: »Oletteko sitte niin hyvä, että annatte minulle sen leivän, joka minun vielä pitää syödä, ennenkun pääsen ukon luo sotaan?»
Ja Ester rypisteli vaatteita vieläkin enemmän, painoi poskeaan ja huuliaan vasten. Ei se tee mitään, jos nämä rypistyvät. Sitten on minulle hauskaa työtä taas suoria ne ja järjestää uudestaan. Ne ovat niin sanomattoman kauniit. Ette te sitä käsitä, te miehet ette edes tekään. Rikberg yhä hymyillen katsoi innostunutta Esteriä. Kyllä minä näen ne kauniiksi.
CRESSIDA. Jos te pidätte tyhjästä munasta, niinkuin pidätte tyhjästä päästä, niin syötte kai kuoret kananpoikina. PANDARUS. En voi muuta kuin nauraa, kun ajattelen, kuinka hän kutitteli hänen poskeaan: toden totta, hänellä on ihmeteltävän valkea käsi, se täytyy minun tunnustaa, CRESSIDA. Kiduttamattakin. PANDARUS. Ja sitten hän ottaa keksiäkseen valkoista karvaa hänen poskestaan.
»Minun on ollut niin vaikea, niin vaikea olla, ettet uskokaan», hän kuiskasi allapäin ja kokoonkyyristyneenä »joka kerran kuin olet ollut yötä poissa.» Jakob kumartui hänen puoleensa ja sulki hänen päänsä lämpimiin käsiinsä, silitteli hänen hiuksiaan ja poskeaan ja koetti häntä rauhoittaa.
Rautio katsoi alas tuon nuoren tytön tavattoman kalpeihin kasvoihin, jotka olivat häntä niin lähellä, että jokainen henkäys kevyesti kosketti hänen poskeaan, se oli kummallinen asema, ja tuhannet risteilevät tunteet liikkuivat yht'aikaa hänessä; sitten otti hän hiljaa hänen kätensä ja sanoi: Nyt, neiti Elli, on rajuilma ohi, sade on rauhallista tuolla ulkona, ja varmaan tulee tyyni yö.
Sinun tulee auttaa minua ottamassa alas hänen ruumiinsa, kuiskasi Anna, laskien kätensä hänen käsivarsilleen; se sinun täytyy tehdä, Bruno! Minä!... Mitä sinä tarkoitat? Sinun tulee auttaa minua, saadakseni hänen ruumiinsa mukanani olevaan arkkuun. Sinä hourit! Me kaivamme yhdessä haudan, jonne hänet laskemme, jatkoi Anna, nojautuen lähemmäs Brunoa ja kädellään hyväillen hänen tummaa poskeaan.
Hän puristi Liisan rintaansa vasten ja suuteli hänen punottavaa poskeaan: Sinä olet siis matkustanut pääkaupunkiin, tyttöeni, ja tullut vanhaa tätiäsi katsomaan, se oli kiltisti tehty! Hän auttoi Liisaa päällysvaipan riisumisessa ja vei hänet sitte sisään jotta hän voisi asettaa nukkuvan lapsen sohvalle lepäämään.
"Kas niin Dora, älä ole pahoillasi", sanoi Eugen lempeämmin ja silitti hänen punoittavaa poskeaan, "olen vakuutettu siitä, että tällaista ei toista kertaa tapahdu. Sinä tiedät, miten pikkumaisen tarkkoja vanhempani ovat ajan suhteen minulla ainakaan ei ole rohkeutta tulla liian myöhään sunnuntaipäivällisille... Hyvästi nyt tulen kotia iltapäivällä."
Päivän Sana
Muut Etsivät