Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ensimmäinen henkilö, joka näytti kuulleen huutoani, oli pieni mutta vanhakas poika, joka avasi huoneuksen takapuolella olevaa ovea, astui sinne vieviä portaita alas ja tuli auttamaan minua.
Kreivi soitti kelloa ja virkkoi kamaripalvelijalle: Taluta valtiopäivämies varovasti portaita alas; häntä pyörryttää. Larsson tyyntyi. Herra kreivi, sanoi hän vielä vapisevalla äänellä, teidän pitäisi muistaa, miten kävi Maria Larssonin ja mikä kunniallinen osa teillä oli siinä jutussa. On olemassa sallimus, joka kostaa halpain kärsimän vääryyden mahtavimmillekin. Mutta hyvä ystäväni...
Sanaakaan sen enempää virkkamatta mustalainen, nähdessään että Durward oli nyt täysissä aseissa ja varusteissa, juoksi portaita alas hänen edellään kierrellen kiireesti useampia syrjäkäytäviä myöten, kunnes he saapuivat pieneen puutarhaan.
Hänen kurkkuansa vihdoin ahdisti joku huokaus, ja tämä sai hänet heräämään. "Mitä hullua!" hän sanoi vallan hämmästyneenä, "minäkö itken?... Mutta kylläpä näin kelpaakin itkeä. Harput ja huilut! siitähän on kaksi-kymmentä vuotta kuin viimeksi itkin!" Vähän aikaa jälkeenpäin, hattu päässä, miekka vyöllä ja komeasti reunustettu viitta olkapäällä, hän astui portaita alas puutarhaan päin.
Hän on mennyt tiehensä, luulemma... No, jääköön minulta sitte lausumatta hartaat toivotukseni hänen menestyksekseen, vaan sen sijaan pyydän paria herroista ottamaan tätä siipirikkoa siivenkynkistä ja viemään hänet noita portaita ylös. Minnekkä tahdotte viedä minut? kysyi Aadolf. Minun huoneisiini; minä asun tuolla yläkerrassa, vastasi Skutenhjelm.
Kun ei vastausta kuulunut, kääntyi Laura katsomaan. Leena nukkui. Laura kävi levottomaksi nyt, kun hän tunsi olevansa kuin yksin. »Ikkunain takana on jo mustaa, eikä veli vielä ole tullut. Jos on eksynyt väärään taloon?» Laura meni etehiseen, puki päällysvaatteet ja lähti kiireesti laskeutumaan portaita kadulle. Leena heräsi, kun puudutti selkää. Lepo tuntui suloiselta.
Jo nyt oltiin punaiseksi maalatun Ruoholan talon kohdalla, joka valkoisine nurkkineen paistoi puitten välistä oikein somalta. Mauri sitoi hevosensa; hänestä tuntui ikään kuin raskas taakka olisi pantu hänen kannettavakseen, kun hän astui ylös portaita.
Ukko Svenoniushan sieltä nyt kuitenkin astui kuin astuikin sisään, vähän laahaten jalkojaan ja läähättäen hankaloita portaita kiivettyään. Hänen pitkä, laiha vartensa, joka oli tuskin kämmenen leveyttä lyhyempi välskärin omaa vartta, näytti kuluneessa mustassa takissa vielä laihemmalta kuin ennen.
Hän pujahdutti nopeasti päälleen pukunsa, joka kuitenkin jäi paljon vähemmin siivotuksi kuin muulloin, astua sipsutti portaita myöten alas ja avasi ruokakammarin oven, jossa huoneessa, niinkuin hän aivan oikein arvasi, hänen kosijansa oli viettänyt loput yöstä kahakan perästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät