Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Muuten on minun vielä lisääminen, että herrain Kurikan ja Valppaan läsnäolo ja heidän maltillinen ja arvokas esiintymisensä mitä suurimmassa määrin helpotti minulle järjestyksen palauttamisen ja mielten rauhottamisen keskusasemalla. Kun siis tästä onnettomasta sähköjutusta oli näin päästy selville, jäi yleisöön sittekin se luulo, että Helsingin pommitus oli yöllä alkava.
Joukko ihmisiä oli kokoontunut sinne ja he seisoivat parvittain ja kuuntelivat jyrinää tarkkaavasti ja levottomuudella. Nyt riensi palvelijamme joutuisasti sisälle ... ja samassa paukahti uusi laukaus. *Oh, monsieur et madame, c'est le bombardement!* Oi, rouva ja herra, se on pommitus! Avonaisesta ovesta tulivat kaikki palvelijamme sisälle, yksin kokkipoikakin.
Kuitenkin sellaisella muodostelulla, että aika, milloin pommitus alkaisi, tuli riippumaan kapteenista, eli siitä, milloin kapteeni näkee kaiken toivon kaupungin antautumisesta hyvällä rauenneeksi.
Olettakaamme, että venäläisten olisi täytynyt syystä tai toisesta ryhtyä aseelliseen toimintaan kaupunkia vastaan. Aseman tuntien olisivat he kohta ymmärtäneet, että pommitus on tarkotuksen saavuttamiseksi tarpeeton. Linna ja laivat olisivat pysyneet vaiti.
Kaikki mielet olivat kiihdyksissä, kun sota julistettiin. Minä sijoitettiin Wiaporiin, odottamaan vihollista, joka sinne lähestyi Elokuulla ja kolme päivää pommiteltuaan sitä lähti pois. Wiaporissa oltuani sain pienen viran ylennyksen ja olin kiihtynyt sotilaaksi, että halusin enempää. Omasta pyynnöstäni pääsin sitten Krimin niemelle, jossa oli alkanut jo varsinainen pommitus.
Jo kauan ennen päivännousua heräsivät miehet järeän tykistön helvetilliseen pauhuun. Hinkki kapusi tykkimiehensä viereen silloin kuin tämä oli ampunut tykistään jo kolme laukausta, sillä Hinkki oli ajatuksissaan valvonut koko yön ja vasta aamulla saanut näläntuskaltansa unta. Koko laivasto oli yhtenä savu- ja tulimerenä. Pommitus kävi Aleksanterin ja Kuninkaan saaria kohtaan. Nyt ei enää odotettu.
Tämä neuvo näyttikin varsin sopivalta ja Hermannin sisar valittiin siksi, jonka piti hiipimän pitkin kallion reunaa kuusen luo. Pommitus alkoi tavallisella seurauksella; Maija tuli ulos kalliolle kirkumaan. Hetken perästä palasi Hermannin sisar luoksemme, esiliina täynnä kuusenmarjoja. "Onpa meillä kuusenmarjoja", ilkuimme me. Maijan raivo nämät nähtyänsä nousi korkeimmallensa.
Talon portilla minut pysäytti kaksi henkilöä hyvin hätääntyneinä: "Oletteko kuullut, että tänä yönä alkaa Helsingin kaupungin pommitus!?" Tähän vastasin: "Hyvä on, kiitän tiedonannostanne." Ja kun tahdoin tunkeutua portista sisälle, niin huudettiin minulle edelleen: "Te tiedätte siis, te siis ymmärrätte, mitä on tehtävä?!" "Ymmärrän, ymmärrän", minä vastasin.
Kolme vuorokautta kesti pommitus. Jo 14 päivänä täytyi yhden tornin rohkean vastarinnan jälkeen antautua ja seuraavana päivänä molempain toisten. Tämän jälkeen kohdistivat kaikki laivat tulensa päälinnoitusta vastaan, jota linnan päällikkö, kenraali Bodisco urhoollisesti puolusti, mutta täytyi senkin 16 p:nä elokuuta antautua.
Kuta likemmä muureja hän tuli, sitä kovemmin jyrisi häntä vastaan vihollisen pommitus; haavoitettuja kannettiin paareilla ulkovarustuksilta, katuja tukkivat kuormavaunut, porvarien vaimot palasivat tyhjiä koreja kantaen miestensä luota valleilta, ja kaikki osoitti sitä vilkasta, pauhuista elämää, joka on niin tavallista piiritetyssä linnassa. Eeva Rhenfelt ei ottanut pelästyäkseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät