Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Ne näet huomauttivat miehille, että nuo lapset, vaimot ja ukot olivat heidän poikiansa, vaimojansa ja isiänsä, ja että siis olisi oikeudenmukaisempaa kaikkien kärsiä samallaista hätää, että samallainen tila saattaisi heidät yksimieliseen päätökseen.
Kun poikiansa katsoo vaan, Kuin puut ne seisovat; Kun huutaa: eespäin, suorastaan Kaikk' miehet marssivat Kolm' sääntöä hän heille saa: Ett' Herraa peljäkkööt, Ett' tietäköhöt huutia, Ett' oikein tähdätkööt. Jos its' et, veikko, kavalla, Ei Herra pettää tie. On lysti leikki taistella, Jos rauha, sota lie. Oo miesi, jäykkä järkähtään, Et nahkaas säästää saa!
Kreivi Bertelsköld oli ylimys raha-asioissa niinkuin kaikessa muussakin. Hän ei siis tinkinyt vaimonsa perinnöstä, ja panettelu, joka nyt oli jättänyt vainajan rauhaan, kääntyi sen sijaan hänen poikiansa vastaan.
Sitten kyllä on: Hyvä toiste tullaksensa, Kaunis kaaputellaksensa, Isän entisen tuville, Vanhan taaton valkamille, Jossa kaikki puut puhuvat, Mäet männyt muistelevat, Elelmistä entisistä, Ihanimmista iloista. Vielä olen tavannut vanhoja, harmajapäitä ukkoja, viiden ja kuudenkin kymmenen vuotisia, jotka poikiansa lapsiksi kutsuvat ja nämät taas vanhaa isäänsä lapsellisesti lähestyvät.
Ja kun vanhemmat miehet muistelevat kaukaista isänmaataansa ja äidit katselevat poikiansa, alkaa heitä kaikkia itkettää ja elleivät kuningas ja kuningatar olisi läsnä yhtyisivät he kaikki täyttä kurkkua siihen kimeään hätähuutoon, jolla guzlansoittajat säestävät soittimensa viimeistä, taivaalle kimpoavaa loppusäveltä.
Illalla lukkari tuli kotiin, ja kun hänelle puhuttiin, että Iiriä oli pyydetty Ihalan tilalle kansakoulunopettajattareksi, sanoi hän: »Kyllä kai meidän täytyy antaa sinun mennä. Eihän lintukaan poikiansa saa pesässään aina pitää. Ne kyllä tietävät aikansa, jolloin on lentoon lähteminen.
Fransin naama venyi pitkäksi, mutta hän ajatteli kärsivällisesti: ehkä koulutat pari vuotta, mutta poika kasvaa ja kerran sinä sittenkin taivut! He nousivat ja menivät viemään poikiansa koulun rehtorille.
Tuskin aamurusko kultasiivin Ehti lentää lainehista metsään, Kun jo vanhus poikiansa kutsui. Jylhän-jynkkä valkohapsineen se Pyhävaatteiss' istui pöydän päässä, Raha, isänmaansa lahja, riippui Sinitakin rintapieluksesta. "Kuka teistä", kolkkona hän kysyi, "Seisoo tässä rikos hartioillaan?" "Minä", kaikui joka veljen suusta.
Ikiarvon Klercker saakoon, vielä mies ja sotilas, vanhus monen vaivan nähnyt, seitsenkymmenvuotias. Muistan valkopään, kun kesken tuotujen hän ratsasti, isän silmin poikiansa lempeästi katsasti. Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin, kunnialla, riemull' aikoi vielä verileikkihin. Arvelutta, arkailutta kaikk' ois käyty tenähän, toinen luotti toisehensa, häneen me ja meihin hän.
Taipumattomalla äänellä, niinkuin Bruto tuomitessaan poikiansa, hän vastasi: "Vääryys oli puolellani. Ja minä sen tunsin niin hyvin, ett'en moneen päivään tohtinut astua pihaani ulommas. Katariinan oli täytynyt mennä kylään; hän sieltä palasi kalpeana, vallan häpeissään, vallan rauhatonna.
Päivän Sana
Muut Etsivät