Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
» Vai liian vanha?» toisteli hän tuon tuostakin. »Kyllä minä näytän niille keltanokille, viikinkipenikoille!» haukuskeli hän minulle tuon tuostakin poikiaan. » No, sen minä nyt kyllä huomaan, etten enää voi oppia itse tätä kieltä käyttämään, mutta sen minä, saakeli soikoon, näytän, että ainakin voin ilman kielenkääntäjän apua saada selkoa asiakirjoista.»
Elias Lönnrot. Surren seisoo Suomen kansa, surusanan saatuaan: Jälleen kaipaapi se yhtä parhaimpia poikiaan. Kaatunut on viimeinenkin jäsen urhojoukon sen, Joka murti Louhen vallan, saattoi sammon Suomehen. Kansan mielen muistot täyttää, uuteen eloon virkoaa: Haudan luona kuuluvimmin muiston ääni kajahtaa.
Pojat haudattiin suurella komeudella, hautajaisissa juotiin olutta, joka ei tuntunut olevan hiljan pantua, ja oli mahdollista että Lauri Karhu oli maistanut oman hautajaisensa olutta, jolla hän tuona iltana uhkasi poikiaan.
Ovatpa päitset saattaneet tarpeeseen ollakin kaiken sen jälkeen, mitä näimme tapahtuvan kuningas Kaarle-vainajan aikana, vastasi toinen. Kuka rohkenee herjata Kaarle-kuningasta ja hänen sinisiä poikiaan! karjaisi eräs vanha, arpinen, tuvan loukossa istuva puujalkainen karoliini. Ei tarvittu muuta kuin kuulla Kaarle-kuninkaan nimi, niin jo heti kuningas Fredrikin osakkeiden hinta aleni.
Orimattilassa syntynyt 16/1 1849, kävi Erkko Jyväskylän kansakoulu-seminaarin läpi, ja on ollut ensin kouluopettajana sitten eri toimissa. Mahtavasti, Voimakkaasti, Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa. Vuori nostaa poikiaan Veden voimaa kiusaamaan, Synnytellen salakaria. Leikitenpä hypähtää Niistä aalto kuohupää. Mahtavasti, Voimakkaasti, Saimaan aallot vyöryy Vuoksessa.
Minä sitä olen semmoinen mies, että ketä minä kerran rupean puoltamaan, niin minä en sitte heitä kuin susi poikiaan, vaan minä puollan loppuun asti, vaikka nahka päästä lähteköön.» »Kyllä minä näin, että eipä voinut rovastikaan, ei pukin päitä, vaikka koetti urkkia kaikkia tietoja. Te vaan nauramattomasta päästä vastailitte.
"Niin, kyllähän täällä toimeen tullaan", sanoi Antti ja katseli tyytyväisenä suurikasvuisia, reippaita poikiaan. "Niin, ja saattaahan se olla hyväkin, että joku lapsista ansaitsee rahaa." Isä riisui märjät saappaat jalastaan ja Liisa toi hänelle heti kuivat, lämpimät sukat ja eheät tallukat.
Kaikki nauroivat, Mathieukin oli ylpeä, vaikka hän pysyi hyväntahtoisen tyynenä ollessaan näin julkisesti "pyhän joukkonsa" keskuudessa, joksi hän leikillä kutsui poikiaan ja tyttäriään. "Muuten on meillä nyt vaan ystäviä", sanoi hän. "Kaikki pitävät meistä." "Kaikkiko!" mutisi Rose. "Katsokaahan Lepailleureja tuolla tombolan luona!"
Vasta huhtikuun lopulla palasi Rautio; hän tahtoi, pitkän poissa olonsa jälkeen vielä kerran nähdä poikiaan kokoontuneina ympärilleen ja pitää erotutkinnon heidän kansaan.
»Isä, äiti, tyttöni armas», puhui hän, »en voi täällä enään laiskana virua, kun Suomi poikiaan taisteluun kutsuu. Sallikaa mun mennä maatani puolustamaan!»
Päivän Sana
Muut Etsivät