Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ja nyt Planchet rupesi itkemään; emme uskalla sanoa, peljästyttivätkö häntä nuo kamalat uhkaukset, vai liikuttiko häntä tuo neljän ystävyksen harras yksimielisyys. D'Artagnan tarttui hänen käteensä ja syleili häntä. Katsoppas, Planchet, sanoi hän, nämä herrat sanovat sinulle kaikkea tuota hellyydestä minua kohtaan, mutta oikeastaan pitävät he sinusta.
Oh, en koskaan, sanoi Planchet, en koskaan jätä herra d'Artagnan'ia. Samalla kertaa tunsi d'Artagnan Planchet'in pistävän hänen kouraansa kirjelipun.
Mitäs tehdä, Planchet, mikä tapahtuu, on jo kirjoitettu! Te ette siis luovu tämäniltaisesta retkestänne? Päinvastoin, Planchet, kuta enemmän olen suutuksissani herra Bonacieux'ille, sitä mieluummin menen siihen lemmenkohtaukseen, mikä minulle on luvattu tuossa kirjeessä, joka sinua niin pelottaa. No niin, jos se on teidän päätöksenne, herra...
Johan sen teille sanoin, herra, vastasi Planchet, että pikardilaisia tulee vasta vähitellen tuntemaan; muutoin, minä olen nyt kotipaikoillani ja se minua innostaa. Ja kannustaen hevosiansa niinpaljon kuin suinkin jaksoivat, tulivat he Saint-Omer'iin yhtä puhkua.
Planchet, Grimaud, Mousqueton ja Bazin riensivät juoksujalassa pois. Nyt tehkäämme retken suunnitelma, sanoi Porthos. Minne menemme ensiksi? Calais'iin, sanoi d'Artagnan; se on suorin tie Lontoosen mennä. Hyvä! sanoi Porthos, minun ehdotukseni olisi tämmöinen. Puhu.
Huomis-iltana Bonacieux'in kiinniottamisen jälkeen, juuri kun Athos oli jättänyt d'Artagnan'in, mennäksensä herra de Tréville'n luokse, kun kello oli saanut lyöneeksi yhdeksän, ja kun Planchet, joka ei vielä ollut laittanut vuodetta, rupesi askareihinsa, kolkutettiin katuportille; portti aukeni heti, ja sulkeutui samassa: joku oli taas tullut rotanliukkuun.
Rakas Planchet, minä olen mitä onnellisin ihminen! Saanko käyttää herrani onnellisuutta hyväkseni menemällä nukkumaan? Kyllä, mene vaan. Tulkoon kaikki taivaan siunaus teidän ylitsenne, herrani, mutta sittenkin on tosi, että tuo kirje... Ja Planchet vetäytyi päätänsä ravistellen pois, mielessä epäilys, jota d'Artagnan'in anteliaisuus ei kokonaan saanut hälvennetyksi.
Puhumattakaan siitä, herra, Planchet vastasi, että me saamme luultavastikin kiittää häntä hengestämme. Muistattehan, miten hän huusi: "Minä olen kiikissä! Matkaan, d'Artagnan, sukkelaan, sukkelaan!" ja laukaistuaan molemmat pistoolinsa, miten kamalan elämän hän pitikään miekallaan! Olisi luullut olevan parikymmentä miestä, tai paremminkin parikymmentä irti päässyttä paholaista siinä metakassa!
D'Artagnan ja Planchet seurasivat heitä viiden sadan askeleen päässä. Mutta päästyään kaupungista joudutti d'Artagnan kulkuansa ja tapasi herran juuri kun hän saapui muutamaan pieneen metsikköön. Herra, sanoi hänelle d'Artagnan, teillä näyttää, olevan kovin kiire? Kiireempää ei voi olla, kuin minulla.
Niin kauvan kuin oltiin kaupungissa, pysyttihe Planchet sillä kunnioittavalla välimatkalla, johon hän oli asettunut; mutta sitä mukaa kuin tie tuli autiommaksi ja pimeämmäksi, lähestyi hän vähitellen siihen määrään, että kun tultiin Boulogne'n metsään, hän jo kulki aivan herransa rinnalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät