Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Se on todellakin kaunis, aistikas, ihastuttava!... Kautta sieluni, nuo koristukset tuolla ylhäällä olisivat paikallaan somistamassa maalariakatemiaa Tukholmassa. Ne ovat vaimoni tekoa... Ei auttanut mikään, hänen täytyi... Minä pitelin tikapuita hänen seisoessaan ylhäällä maalaamassa.
Sanoi sen olevan niin raisun, ettei sitä joka mies puihin pane. Minä sitä kyllä osasin hillitä ja pitelin kuin lammasta. Muutenkin pyyteli hän minua usein asioilleen, että monesti oli vaikea talon töiltä ratketa. Sanoi luottavansa minuun enemmän kuin muihin ja kyseli neuvojani. Hänen pienemmät lapsensakin rupesivat minua hyväilemään kuin isäänsä, että tuntuivat minulle hyvin rakkailta.
Minä halusin ... alkoi Asja, koittaen hymyillä, mutta hänen vaaleat huulensa eivät totelleet häntä: minä tahdoin... Ei, en voi, sanoi hän ja vaikeni. Ja todellakin, hänen äänensä keskeytyi joka sanassa. Minä laskeusin istumaan hänen viereensä. Anna Nikolajevna, toistin minä, enkä voinut minäkään sen enempää sanoa. Tuli äänettömyys. Minä yhä pitelin hänen kättänsä ja katselin häneen.
Minä annoin hevosteni juosta jolkutella mielensä mukaan, pitelin lujasti tuota nukkuvata kaunotarta, painoin raskaat silmänluomeni kiinni, saadakseni sitä paremmin uinailla Fredrikasta ja omasta seurakunnasta ja kaikista taivaista, joita valveilla-olo ei minulle suonut, ja niin tuosta tahallisesta uinailusta vähitellen tuli todellinen uni.
Jos minulla taasen olisi tuo uskoton Ilderim, tai mikä nimensä lienee, kourissani, joilla kerran pitelin häntä niin lujasti kuin ikänä koira on jänestä pidellyt, niin ainakaan hän ei koskaan enään lähtisi asialle, joka tuottaisi häpeää kristitylle kuninkaalle eli jalolle ja siveälle neidolle.
Seisoimme siten, ja minä pitelin kädelläni hänen käsivarrestaan: Puhu nyt, sanoin minä. Ja hän lausui roolin sanat, hänen ruumiinsa vavistessa ja meidän seistessämme koko ajan olkapää olkapäätä vasten. Se meni mainiosti. Meillä oli vain "huuto" jälellä. Ihminen ei voinut oppia tätä huutoa. Lopuksi keksin keinon. Harjotussalissa oli suuri kaappi, taivas tiesi, kuinka se oli tullut sinne.
Seuralaiseni köytti nuoran toisen pään puuhun ja laski minut, joka pitelin kiinni nuoran toisesta päästä, alas onkaloon. Tuossa tuokiossa tunsin pohjan jalkaini alla. Ja pienen ajan kuluessa hän nouti kaikki tavarat ja laski ne samaa tietä onkaloon. Senjälkeen hän lappoi nuoran ylös, kätki sen ja lausui minulle ystävällisesti jäähyväiset.
Hän tahtoi nousta jotakin ottamaan, mutta ei voinut, sillä jalat eivät häntä kannattaneet. Minulla ei ole voimia, sanoi hän uudestaan hädissään. Odottakaas, sanoin. Ja minä avasin oven ja huusin pukijaa. Tuokaa minun sampanjani, sanoin, ja odottaessani pitelin Crangierin kättä, joka vapisi kädessäni kuin pelästyneen linnun ruumis. Teidän on juotava lasi, sanoin minä: se antaa teille voimia.
Hän järjesti par'aikaa viimeisiä muinaistaideteoksia, sillä ruhtinatar oli ilmoittanut tulevansa niitä katsomaan muutaman päivän kuluttua. Minun täytyi olla hänelle armollinen siinä ja jos pitelin näitä särjetyitä kipsi- tahi marmori-palasia yhtä varovaisesti ja visusti kuin isänikin, tapahtui se hänen selityksistänsä yhteisessä työssämme.
Pitelin vesikiulua, että Mataran mummo sai aina välillä käsiänsä huuhtoa. Saunan lattia tuli aivan veriseksi... »Lopettakaa jo! En jaksa enää», sanoi äiti hiljaa. »Vielä on vähän kesken. Taudin juuret ovat irroittumassa», sanoi mummo ja antoi kiposta kylmää vettä äidin suuhun. Vielä kerran tyhjensi hän sarvet ja imi ne paikoilleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät