United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sillä olin puolustautuvinani itseni edessä, että pitäähän minun auttaa, minkä voin, kun minua siinä talossa on niin kauan hoidettu ja minusta huolta pidetty. Ja sillä minä lumosin itseni ja uskoin sitä itsekin, vaikka tekosyyhän se oli ja oikea syy oli toinen. Ja sillä lailla minä jäin sinne vielä, mistä minun olisi pitänyt jo aikoja lähteä pois. Johannan häät olivat sitten kohta.
*Rebekka*. Niin, rakas rehtori, en tahdo kieltää, että *Kroll*. Hyvä neiti, ei siinä ole mitään moitittavaa. Ei, mitä teihin tulee. *Rebekka*. Ei niin, samaa minäkin. Pitäähän minun seurata aikaani. Tuntea
Ei tässä talossa viinaa paljon nimeksikään ole käytetty, mutta pitäähän tällaisessa juhlatilassa kuitenkin ottaa tuloryyppy. TAAVI.
Oli näet kuin olisi hän tehnyt jotakin luvatonta, ja mielessään täytyi puolusteleutua sillä, että pitäähän sitä toki kaupungin merkillisyyksiäkin katsella: kirkkoa, raastupaa ja muita rakennuksia. Eihän sitä muutoin tietäisi täällä käyneensäkään. Tuolla se näkyi kirkon torni törröttävän kellotauluineen ja sen kullatut numerot loistivat niin somasti päiväpaisteessa.
Sinä ajattelet liiaksi tätä maailmaa, Marit, rikkautta ja kunniaa, mutta sinun pitäisi enemmän ajatella Jumalaa ja hänen valtakuntaansa. Niin, minä totisesti pyydän sinua muistamaan sitä, Marit. Tiedän että olet saanut kärsiä enemmän, kuin moni muu, enkä tahdo lisätä kiviä kuormaasi, mutta pitäähän kerta unohtaa " "Niin, pitäähän kerta unohtaa", vastasi Marit ja tuijoitti etehensä.
Meidän tulee, veljeni, kärsiä. Vasili suuttui tästä puheesta. Sinä nyt sait päähäsi ja jauhat aina samaa: synti on tappaa ihmistä! Kyllähän se nyt on meillekin tiettyä, että miestappo on suuri synti. Mutta, synti vaan on tappaa hyvää ihmistä, mutta sellaisen koiran käskee Jumalakin hengiltä ottaa. Pitäähän raivoisa koirakin tappaa, kun ihmisten etu vaatii.
Ja kun häneltä kysytään, miksi hän metsää kasvattaa pellolleen, vastaa hän: »Pitäähän sen metsänkin saada jossain kasvaa, kun tuo ei enää nykyaikana näy muuallakaan säilyvän.» Kaksi maata on hän jo tällä tavalla viljellyt ja muutti mennä syksynä kolmannelle sitä samalla tavalla viljelläkseen. Yhtä suuren vapauden kuin maalleen ja kartanolleen antaa hän muillekin.
Mitä siitä maistelemisesta. Juodaan pohjaan. No, jos tahdotte. Juopi pohjaan. Pitäähän meidänkin jollain tavoin itseämme huvitella, kun olemme kotiin jäädä saaneet. Käyppäs istumaan tuohon. Ole sinä rouva, minä olen herra. Kuinka leikkisä herra tänään on. Painaa Emman harteista istumaan sohvaan. Kas noin! No, mutta! Kuinka vanha sinä olet? Toisella kymmenellä. Kas vaan, kuinka sukkela!
Ja yhä tiheämmin kajahtelivat eläköön huudot ja yhä iloisemmaksi kävi Sillfors. Mutta pormestarin ruokasalissa oli hommaa ja hoppua. Gustava ja mamseli Nikander väittelivät keskenään. "Sinä et saa puuhata; hyvä ihminen, sinä et saa puuhata", puheli mamseli Nikander. "Vähänkös sinulla on ollut huolta, lapsi parka? Voi sentään!" "Niin, mutta pitäähän minun saada jotakin August paralle illalliseksi.
Markka. Vai markka ... mitenkä se on? ... lähdetäänkö me Liisa? En minä häntä tiedä ... tässä kiireessä ... markkahan siitä ... eiköhän lähdetä ... vaan en minä tiedä... Lähdetään nyt vain ... pitäähän sitä siinäkin! Eikö se Ville lähtisi mukaan? En minä ... kyllä se teiltä yksinkin passaa. Niin, no lähdetään sitten, lähdetään, kun on kerran tänne asti tultu...