Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Hän ei varmaan ollut yhtä kiittämätön kuin minä; hän ei lykännyt suojelevaa kättä luotansa; luottavaisesti turvasi hän hänen tukevaan käteensä. Ja sitte muistelisi hän vielä arolta tullutta, uppiniskaista lasta? Ei suinkaan! Hän astui taasen portaita alas, seisahtui ovessa ja katseli tarkkaan ympärillensä pimeään.
Hänellä oli mukanaan lyhyt pihlajakeppi, mutta vaan näön vuoksi, sillä hän ei koskaan lyönyt eläimiä, vaan houkutteli lehmät mukaansa, vaikka se olikin alussa sangen vaikeaa. Karja näki nyt ensi kerran auringon valon ja hengitti raitista kevät-ilmaa oltuaan kuusi kuukautta pimeään navettaan suljettuna. Oli hupaista nähdä heidän kummastustaan ja iloansa.
Vaan mistä minä tiedän, mikä mies te olette ... kunhan ette vain vie jonnekin pimeään huoneeseen ja ryöstä... Mutta kyllä minulla on puukko! ja hän tavotti toisella kädellä vyöhystäänsä. Ei sitä tarvita, antaa sen vain olla tupessa ... mennään nyt pois huoneeseen markkinaväen jaloista. Niin, mennään, mennään vain ... kyllä minä tulen vaikka mihin, kunhan vain mennään.
Minä kehoitin siis miehistöä olemaan hyvässä rohkeudessa: keisari, sanoin minä, oli ainoasti mennyt tainnoksiin, eräästä lihashaavasta ja oli pian taas tuleva heidän joukkoonsa. Useimmat olivat siis yhä edelleen tietämättömyydessä siitä mitä oli tapahtunut, ja taistelua jatkui pimeään saakka, jolloin Alektorianilaiset, ponnistuksista menehtyneinä, vetäysivät takaisin leiriinsä.
Sitten vietiin minut vankihuoneesen ja jätettiin yksikseni ahtaasen, pimeään kamariin, jossa ei ollut kuin pelkät seinät ja pieni akkuna, varustettu rautaristikolla. Semmoinen alku ei tietänyt mitään hyvää. En kumminkaan menettänyt rohkeuttani ja toivoani.
Tarkastaakseni ja huomatakseni oikein talonwäen keskinäistä suhdetta warsinkin ukon ja muun wäen wäliä ja tutustuakseni heidän luonteisiinsa, wetäysin ukon tyköä erilleni wähän pimeään nurkkaan, josta woi nähdä ja kuulla kaikki. "Papp=pa=pa", paniwat työ=asetten warret porstuassa, kun wäki niitä käsistänsä heitteli, ja samassa tuliwat he iloisen ja raittiin näköisinä tupaan.
Hyvin liikutettuna otti Yrjö vaimoansa kädestä ja katsoi häntä hellästi silmiin. He seisoivat hetkisen vaiti, Elisabet itkeä nyyhkien, Yrjö yhä vielä koettaen pysyä lujana. Mutta kohtapa hänelläkin tunteet purkautuivat kuumaksi kyynelvirraksi. Vielä yksi syleilys. "Jumala sinua suojelkoon, Yrjö! Voi hyvin, Elisabet!" Ovi sulkeutui miehen perästä ja hän katosi yön pimeään.
Kauas länteen oli laskeuva aurinko luonut tulipunaisen juovan, joka katseli tätä häviötä hetken, niinkuin vihainen silmä, ja, synkistyen yhä syvemmälle, sammui yön pimeään. "Mikä paikka tämä on?" kysyi Scrooge. "Semmoinen paikka, jossa vuorenkaivajat elävät, jotka työskentelevät maan sisässä", vastasi henki. "Mutta he tuntevat minut. Katso!"
Hän antoi kavalalle anteeksi, jonka tähden hän ennen oli epätoivoisena, ikäänkuin raivion takaa ajamana öisin syössyt puutarhan lävitse hän sopi jälleen hänen kanssansa niin olihan tänään sovinnon päivä sillä välin kuin "ajattelematon pikku aron-leivo" hänen sydämeltänsä peljätettynä lensi pois ulos pimeään, kolkkoon yöhön. Mikä jälleennäkeminen!
Rauha kasvoillaan laski vaimo parka päänsä tyynylle ja erotessaan täältä huokasi hän: "Ihmiset ovat minut hyljänneet, siksi ottaa Herra minut luokseen!" Kersti katseli äänetönnä, kädet ristissä, ruumista ja aikoi juuri lähteä pois, kun hänen isänsä, suntio, astui latoon. Hän katseli pimeään nurkkaan. "Kuollut!" virkkoi hän, ja Kersti toisti "kuollut!"
Päivän Sana
Muut Etsivät