Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Yhä ta'emmaksi siirtyi maa; matala ranta oli jo aikaa sitten mennyt näkymättömiin, ja ainoastaan huone nyt ei muuta kuin pikkuinen, valkoinen tipla siinsi kaukaa ilman rannalta. Vielä silmänräpäys aikaa, sekin oli katoova ja sen kanssa sen tunsi Leo jo nyt koko hänen ilonsa ja rauhansa.
Senpä tähden näkivätkin jumalat tässä paikkakunnassa paljon rikkautta ja ylöllisyyttä, mutta sen takana paljon kovuutta ja tyhjyyttä. Nyt ei heiltä enään ollut käymättä muuta kuin yksi hökkeli, joka oli ylempänä vuoren rinteellä. Pikkuinen tuo oli ja muodoltaan vähäpätöinen. Katto oli peitetty oljilla ja leikatuilla ranta-ruo'oilla. Tännekin vielä läksivät jumalat.
Hyi, se oli rumaa, epägentiiliä Sannyltä. Neiti Kauppila. Ja sitä paitsi aivan laitonta. Neiti Forslund Niin, ja pormestari oli sanonut että voi hänet saada edesvastaukseenkin jos häntä siitä syytetään. Mutta mitä taivaan nimessä minulla on täällä niskassani? Neiti Kauppila. Pikkuinen roska vaan. Neiti Forslund. Onko se pikkuinen roska tuo? Kokonainen komeettihan tuo on! Tämä on loukkaavata.
Peggotty kysyi minkä vuoksi, pudisti hän alas hiuksensa kasvojensa yli, peittääksensä niitä, eikä tehnyt muuta, kuin nauroi. "Pikkuinen kissapa se onkin!" sanoi Mr. Peggotty, taputtaen häntä isolla kädellänsä. "Niin onkin! niin onkin!" huudahti Ham.
Ja mitä et sanonut, sen olen nähnyt kasvoistasi. Luuletko minua lapseksi, kun olen niin pikkuinen? Maria kumartui hänen puoleensa ja suuteli hänen kättään hellästi ja kauvan. Ei sanoi Adelsvärd murtuneella äänellä et sinä, Maria, ole lapsi, sinä olet nainen. Mutta sydämeni halkee, kun puhut sillä tapaa ja suutelet minua näin!
Helena nojasi päätänsä kättään vastaan ja tunteihinsa vajoten käänsi hän kasvonsa pois ja itki. Hänen pikkuinen poikansa liihentihe äitiänsä likemmäksi ja kiersi käsivartensa hänen ympärilleen. Muutaman silmänräpäyksen istuivat molemmat siinä asemassa. Mitä Cineaasen tulee, hän ei tietänyt mitä sanoa.
Jaa, se voi kyllä olla mahdollista, vaikk'en minä ole siitä mitään tiennyt. Voi, voi, niinkö nyt raukesi koko minun kaunis unelmani! HELMI. Hyvää päivää taas! Nyt teille on tapahtunut pikkuinen erehdys, setä. POSTINHOITAJA. Mitä? Erehdys? Kuinka niin? HELMI. Te annoitte minulle väärin takaisin, kun äsken jätin tänne kirjeeni. POSTINHOITAJA. Väärinkö takaisin? En suinkaan.
Mutta kuultuaan vielä toisenkin kerran sanat: "Sinä et saa enää koskaan minua nähdä" hyppäsi lapsi vuoteesta lattialle ja puristautui kiinni Adelsvärdiin, tarttuen lujasti hänen jalkoihinsa ja käsivarsiinsa, ja suuteli hänen kättään kuin pikkuinen koira. Adelsvärd nosti hänet istumaan syliinsä ja kietoi huiveihin. Lapsi värisi ja hytkyi.
Mutta hän heittäytyi taaksepäin, vetäisi puukon ryysyistään ja irvisti kuin villi kissa. Silloin hyökkäsin hänen päälleen unhottaen kaiken muun paitsi vihani, työnsin vasemmalla kädelläni hänen veitsensä syrjään ja iskin oikealla häntä vasten suuta. Olin vankka ja sisukas poika ja hän oli vain pikkuinen mies. Raskaasti hän kaatui eteeni, ja veitsi kirposi onneksi hänen kädestään.
Tämä pikkuinen kuva hävisi niin äkkiä meidän tulomme kautta, että olisi sopinut epäillä, oliko se koskaan ollutkaan olemassa. Minä asetuin keskelle kummastunutta perhettä vastapäätä Mr. Peggottya ja ojensin kättäni hänelle, kun Ham huusi: "Mas'r Davy! Se on Mas'r Davy!"
Päivän Sana
Muut Etsivät