Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Kuinka häntä viehätti näky-ala siitä varjoisesta, piiloisesta paikasta, jonka sanomme "Robinson Crusoen luolaksi!" Sieltä näkee valkoista hiekkaa pitkin ja kauas eteen-päin suurelle, aavalle merelle, joka lukemattomina laineina aaltoilee taivaanrantaa kohden, missä se sulaa yhteen agatin-värisen taivaanlaen kanssa synnyttäen smaragdin-vihreän valon piirin.
Näät luona huonoimman Romagnan sielun teist' erään kohtasin, mi hengessänsä jo kylpevi Kokyton vettä, vaikka maan päällä vielä ruumihinsa elää. Neljäsneljättä laulu »Vexilla Regis prodeunt Inferni päin meitä» virkkoi Mestari, »siks eespäin sa katso, etkö häntä nää jo ehkä.» Kuin sumun paksun painuessa taikka yön hämärtäissä yli maamme piirin on kaukaa katsottuna tuulimylly,
Ne tanssin tuuli vei, ja vinkui viulun kieli. Hän rientää, esiin syöksähtäin, ja sysää neittä kyynärpäin, ei loukata hän mieli. Mut tyttö reima kivahtaa: Niin tuhma, hyi, ei olla saa! Heleiaa, hei! Jos tanssiin tuuli vei, myös tiedä piirin pieli! Hän tytön vyöstä sieppas vaan, vei oikeaan, vei vasempaan; ne tanssin pyörre nieli. Ja posket hohti, poltti pää, he helmatusten hengähtää. Heleiaa, hei!
Mutta hänenkin viereltään oli mennyt mereen mies, joka aikoja sitten oli ennustanut oman kohtalonsa, ja hänenkin kasvoillaan asui muiden haastellessa tuo harras vakavuus, joka todisti hänenkin kuuluvan täydellisesti samaan henkiseen ilmakehään, missä ei mikään epäilys näiden asioiden todenperäisyydestä ollut mahdollinen. Kaikki nuo neljä kuuluivat yhteen. Minä yksin olin piirin ulkopuolella.
Ajakaa ulos se lunttu! hän sanoi. Olisi Jaana toki mennyt ajamattakin. Mutta ne toiset herrat eivät päästäneet häntä. Jaana itki ja pyysi pois. Herrat tekivät piirin hänen ympärilleen ja tahtoivat istuttaa hänet sohvaan heidän keskelleen. Se vanha herra oli koko ajan katsellut Jaanaa tutkivasti. Antakaa tytön olla, hän sanoi. Ettekö näe, että hän on vain sattumalta täällä? Toiset nauroivat.
Sun jalkas lepää päällä piirin pienen, min toinen puolisko on paikka Judaan. Tääll' aamu silloin on, kun siellä ilta; ja hän, min karvat tikapuumme oli, on paikoillaan ja seisoo niinkuin ennen. Hän tältä puolen taivahasta putos, ja maa, mi ennen siinä kaartui, häntä peläten peittyi mereen, nousten siitä
Siihen aikaan, josta tässä kerron, oli kreivitär Armfeltin koti suuren sukulaispiirin yhtymäpaikka, piirin, jonka kaikki jäsenet elivät mitä parhaimmista yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa oloissa, uhkuen onnea ja täysinäistä elämänhalua.
JUHANI. »Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!» TIMO. Vie sinun seitsemän seppää! JUHANI. Sukkelin tempaus maan piirin päällä! TUOMAS. Urhea tempaus, miehukas tempaus sekä kontion että teidän! JUHANI. Oi sinä musta sonni! TIMO. Perhana! Enhän taida enään muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten?
Tämän piirin sisään puristuvat kaikki esineet: taivaalla kulkevat pilvet, rantapenger ja siinä seisova mies kantapäitään myöten. Se ei voi tapahtua muuten, kuin että kaikki siihen kuvastuvat esineet pienenevät.
enempi vielä alla veen on heitä, he huokaavat, ja siitä syntyy kuplat, nuo jotka näet, kunne silmän käännät. Sanovat saveen kytketyt: »Ah, synkät olimme alla armaan päivän piirin, sydämen kammioissa kaunan katku! Mudassa mustassa nyt raivoamme.» Tuo laulu kuplii heidän kurkuistansa, sanoiksi saada sitä eivät jaksa.
Päivän Sana
Muut Etsivät