Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Hän jäljittelee sellaista, jota hän luulee tapauksien syyksi, ja odottaa siten saavansa aikaan samallaisia tuloksia; hän käyttää valtaansa, jonka hän luulee henkien yli omaavansa, pakottaakseen niitä täyttämään hänen toivomuksiaan. Tai hän käyttää esineitä, joissa hän luulee jonkun salaisen voiman piilevän, sillä tavalla, että hän laskee siten saavansa toivotun tuloksen aikaan.
Helka yksin katsoi ihmetellen, vaan sitten hänkin hoksasi isän sanoissa piilevän sukkeluuden ja naurahti ääneen tälle huomiolleen. »Painetaan vaan eteenpäin, päivä kuluu!» puheli Keskitalo hilpeästi. »Hei-hei, Heipparinna!» Hän huiskautti erästä lehmää piiskallaan. »Ja mitäs se Onnike siellä sivulle vänkää juokses Kalle!» Keventynein mielin lähdettiin eteenpäin.
Hän ei ollut kuunaan katsonut ihmissieluun sisälle eikä tiennyt siellä piilevän arvotuksia, ei tiennyt, että kunniattomuudellakin on kunniantuntonsa. Hymyillen laski hän kätensä Reginan olalle ja sanoi: »Ole vaan levollinen, Regina. En tarkottanut mitään pahaa ja laita nyt vihdoinkin aamiainen valmiiksi.» »Saanko minä tuoda sen sisäänkin?» kysyi hän yhä nyyhkyttäen.
Silloin on kaikki hyvin ja inhimillisyyden suuruus minua niin lähellä, silloin aavistan sopusointua kaikessa, Jumalan läsnäoloa kaikkialla ja silloin sanat tunkeutuvat huulilleni tulkitsemaan kaiken sen autuuden jonka tunnen. Semmoisina hetkinä tunnen itsessäni piilevän jotakin suurta ja minusta tuntuu, kuin lauluni kajahtaisi kaikkien sydämmissä.
Alinomaa todistavat apostolit ihmisessä piilevän jonkun lahjan yhteiseksi hyväksi, jota lahjaa ei tarvitse kun huomata, havaita ja herättää. Apostolit voivat mieliin teroittaa yleistä asevelvollisuutta ainoastaan, koska he uskovat yleistä asekuntoisuutta olevan. Maallisella alalla on laita aivan toinen.
Että oppimaton ja yksinäinen suomalainen uskoi jokapäiväisessä elämässä rukouksessa piilevän suuren ja tehokkaan voiman, se on luettava hänelle ainoastaan kunniaksi eikä sitä sovi kenenkään ihmetelläkään. Tuttavuuteni suomalaisten kanssa alkoi jo v. 1830:n paikkeilla. Isälläni oli tehtaassaan vanha uskottu palvelija, joka oli syntyään suomalainen. Miehen elämäkerta oli yksinkertainen.
Taasen tuo harmillinen, salaperäinen "hm". Tiedätkö, sinä teet minut uteliaaksi. Sanoit nuo sanat "liian vapaasti" niin kummallisella äänellä, että minusta tuntuu niissä piilevän jotakin, jota en ole käsittänyt tähän asti laisinkaan. AHR
"Sinulta en odottanutkaan mitään maallisia rikkauksia, tiesinhän sen, ett'ei niitä sinulla ole. En sinulta vaatinutkaan muuta kuin oman itsesi, ja siinä oli minulle kylläksi. Minä näin sinun läpitsesi, näin sinussa piilevän miehen, toivoin sinusta tulevan miehen ja sentähden uskalsin minä yhdistää kohtaloni sinun kohtaloosi.
Hyvin käy, ajatteli Johannes. Hän ei epäile tässä piilevän juonta ollenkaan. Hän päätti tehdä vielä toisen kokeen. Kuulepas, sanoi hän äkkiä vaihtaen puheenainetta. En ole muistanut kysyä sinulta ollenkaan, kuinka somat tanskattaret ovat sinua viehättäneet. Muttila teki epätoivoisen liikkeen kädellään.
Oli aivan tukahduttavan hiljaista, ja tämä kamottava hiljaisuus uudisti hänen tuskansa. Se oli kätkeytyneen, piilevän vihamiehen kaltainen. Miettimättä miksi, ohjasi hän kuitenkin matkansa nimismiehen ja isänsä asunnoille armahille. Siell' ei hän ollut viiteentoista vuoteen ollut! André taivutti muutamia kuuraisia oksia sivulle ja kuunteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät