Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
"Sinä Matti, et minulle ole mitään velkaa", sanoi leski. "Minkä isälleni olit velkaa, se oli perillisille maksettu." "Teidän sukua minun tulee ikuisesti kiittää", sanoi kahdeksan lapsen isä, "älkää hyljätkö sitä pientä palkintoa, minkä voin tehdä hyväntekijäni tyttärelle. Unhottaisinko minä milloinkaan, mitenkä hyvä olitte minua kohtaan orpona ollessani."
Kunhan ei huomaisi, että minä olen täällä. Minun ei olisi hyvä joutua yhteen nyt hänen kanssaan, sillä herra ei ole kotona. Juhana. Ole tuolla piilossa muitten takana! *Edelliset. Vouti. Hiljaa täällä! Tuokaa olutta juodakseni! Juhana. Tuhajaa kuin Turusen härkä Heikin heinäpieleksessä. Vouti. Onko herran piikaa täällä näkynyt? Juhana. Sitä pientä? Vouti. Niin. Juhana. Sinisilmäistä? Vouti.
Professori oli kolmannen päivän illalla sanonut taudin tekevän käänteen. Isä ja äiti olivat äänettöminä istuneet vuoteen ääressä ja katselleet pientä, rakasta muotoa, joka vähitellen aivan kuin jäykistyi samalla kuin sinisenkuultava kalpeus levisi sille. Hengitys korisi ja näytti olevan vaivaloista ja melkein särkynyt katse ei ollut pitkiin aikoihin kiintynyt kenenkään.
Ensimäisessä reessä ajoi yksi ainoa mies. Meitä karkaa kolme miestä hänen niskaansa. Nyt on Affleck kiinni " "Hurraa", huusi Karjalainen, ja yleinen riemu kuvastui läsnäolevien muodoissa. "Mutta ilomme oli lyhyt", jatkoi Ikonen. "Toiset olivat myös valloittaneet molemmat seuraavat reet. Ensi työnä oli avata reessä olevat viina-ankkurit ja viettää pientä voittojuhlaa taivasalla.
Tuuti, tuuti tyttöäni, Tuuti lasta tuomarille, Kiiku kirjan kantajalle, Liiku herralle hyvälle, Kaiken kaupan katsojalle, Pokostan pohatimmalle, Saajalle satalukujen, Monen tuojalle tuhannen! Minä vaan tuuvin tyttöäni. Tuuti, tuuti tyttöäni, Tätä pientä piikoani; Tuuti tyyneksi tytärtä, Vakaiseksi neioistani!
He pakisivat hetkisen, Santerre näytti erästä uutta tinaesinettä, pientä, alastonta naista, laihaa ja pitkää, joka makasi vatsallaan pää hiuksien peittämänä; mestariteos, sanoi hän, koko kärsivä ihmiskunta, yksinäisen naisen avuttomuus, kun hän vihdoinkin on irtaantunut miehestä.
Eero Juhaninpoika Vuohenkalma, vikkelä mies: taisi lukea, taisi kirjoittaa, ja vieläpä hänelle sanomalehtikin kerran viikossa singahteli Turusta. Otti Juhani vaimoksensa Männistön Venlan ja vietti hänen kanssaan hauskoja päiviä, vaikka tosin pientä napinatakin tuolloin, tällöin kuultiin talossa. Sillä Venla, vaikka laatuunkäypä emäntä, oli hieman suulas ja riitaisa nainen.
Päivää!... Vai niin, sinä tahdot tavata minua?... Jahah, se Kuusiston juttu. Minullakin olisi ollut sinulle pientä asiaa... Huomenna? Uudella Seurahuoneella siis? Sopiiko? Paavo Kontio kiitti ja lupasi. Sitten oli hänellä hiukan keskusteltavaa apulaistensa kanssa, joista toisen täytyi huomenna mennä raastupaan.
Muutaman pöydän luona tapasi hän kolme vanhaa ystävää; kaksi oli valtion virkamiestä ja kolmas kauppamatkustaja. Suuri ilo nousi tietysti yhtymisestä, ja monta kuppia kahvia lisinensä toi ilo mukanaan. Kello neljän aikaan nousi Terning, aikoen lähteä. "Joutavia!" sanoi kauppamatkustaja. "Pidetäänpä nyt toki pientä iloa. Hoi! tuokaapa neljä pulloa seltteriä ja jäätä ja kaksi pulloa punssia!"
Sitten, ikäänkuin ymmärtäen häntä, hän lausui: "Joku nuoruuden muisto. No vähät tuosta! Tämä ehto jo itsessään todistaa valasi luotettavuuden. Minä suon sinulle kernaasti oikeuden vallita yksin tuota pientä, hämärää soppea omassa itsessäsi. Vaan kaikki muu kuuluu minulle. Muista se." "Sovittu asia, sire ... ja kiitoksia vaan. Työhön nyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät