Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Korpraalin käskystä hyökkäsi pienoista joukkoa vastaan monta kertaa suurempi voima, niin että karkulaisten tila näytti toivottomalta, mutta he taistelivat henkensä edestä. »Ei meitä niinkään vangita!
Oikealla puolen tietä oli lahti, ja sen rannassa rakensi toinen mies pienoista alusta, sillaikaa kun nuori nainen vähän matkan päässä hänestä keritsi muutamia uhkeita, tuuheaturkkisia lampaita. Ilta oli kirkas, tyyni ja lauhkea; koko luonto näytti myhäilevän rauhaa niinkuin olisivat ihmisten uudet toiveet kahta ihanampina kuvastuneet sen armaista äidinkasvoista.
Kesän ja talven vaiheaika oli käsissä. Lauantai-iltana oli Anna Liisa laittanut valmiiksi pari pienoista nyyttiä, toiseen pojan vaatteita, toiseen evästä. Sunnuntai-aamuna hämärissä, sillä aikaa kuin muut rupesivat ruoka-unelle, lähti hän melkein kenenkään tietämättä poikineen matkalle. Hevoskyytiä ei Anna Liisa halunnut, kun keli sattui kolea ja heillä oli tällä taipaleella paljon puhuttavaa.
Kovin väsyksissä hän oli kotiin saapuessaan, sillä taakka yhdessä heinäkuun paahtavan auringon kanssa oli tehnyt parastansa, saadakseen hien virtana valumaan kantajansa otsalta, ja oivallisesti onnistunutkin tuossa aikeessaan. Pian unehtui kuitenkin Pekalta väsymys, kun hän avatessaan pirttinsä ovea huomasi kätkyeesen ilmestyneen pari pienoista päätä. "No, Anna-Mari!
Kuitenkaan ei tehtaanisännällä ollut mitään lohdutusta, ei mitään. jonka rintaa vasten hän olisi nojannut väsynyttä päätänsä; sillä ei ollut ketään hänen likeistensä joukossa, joka edes olisi ymmärtänyt tuota pienoista, tuota niin suurta vähäpätöisyyttä, joka ukolla oli tuotavana sydämestänsä.
Heidän äitinsä oli jo kuollut koska synnytti hän tämän poikaisen, sodan aallot olivat syösneet heidän isänsä tietämättömille teille, kostonhimokas vihollinen oli anastanut ja riistänyt heidän komean kotolinnansa, ja nämät kaksi kurjaa pienoista pakenit uhkaavan surman alta pois, löytäen viimein talonpojan tuvassa viheliäisen suojan.
Taas kohta kevään tultua Te käytte Pohjolaan, Ja näitä synty-seutuja Ja lampee katsomaan". Noin lauloi sorja pojilleen; Ne vastas; "hyvin käy!" Ja kohta ramparaukalla Ei seuraa enää näy. Vaan hetken päästä palajaa Seurasta pienoisin; Se päättää kuolla lammella Emänsä sylihin. Ja turhaan emä pienoista Varoittaa matkahan, Se vastaa: "äiti armasta En jätä konsanaan!"
Sitä muuttaaksensa hän vain tarvitsi hienosti painaa erästä pienoista ratasta, joka tuskin oli jalkamittaa suuri poikkimitalleen ja seisoi niin likellä, että hän mukavasti ylettyi siihen kädellänsä.
Mies parka moitti minua siitäkin, että olin häntä niin huolellisesti hoitanut ja sen kautta antanut hänelle syytä siihen luuloon, että voisin hänestä pitää; nyt ei hän enää koskaan tahtoisi nähdä minua silmäinsä edessä, ei koskaan! "Minä palasin nyt lastenkamariin. Rouva istui ja tuuditti pienoista ja lohdutti sitä, kun se itki.
Isä oli puristanut pienosen kättä ja sanonut, viitaten provastiin: "tuossa on, Kaarle, sinun isäsi, kun minä olen kuollut; kasva hänelle iloksi, niin ilahutat sinä samalla minuakin". Ja provasti Wern oli hellästi isän nähden syleillyt pienoista ja luvannut olla hänelle todellinen isä. Sairas oli sitten kirjallisesti ilmoittanut viimeisen tahtonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät