United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mitä minuun tulee, täytyy minun palata paikalleni. Kyrie eleison! Minä olen se, jonka kautta jumalallisen armon säteet tulvaavat, niinkuin tulilasi kokoo auringon säteet toisiin esineisiin, kunnes ne syttyvät palamaan, vaikka tulilasi itse pysyy kylmänä. Kyrie eleison! Köyhiä täytyy kutsua, sillä rikkaat ovat pidoista kieltäyneet Kyrie eleison!"
Ester sanoi tulleensa pahoinvointiseksi, meni makuusuojaan, riisuutui nopeasti ja paneutui vuoteeseen. Ja sitten vaipui hän uneen, nuoruuden uneen, jonka syvyyteen peittyvät katkerimmat, tuskallisimmatkin ajatukset... Hänen suureksi hämmästyksekseen ei Bengt seuraavana päivänä lainkaan puhunut pormestarin pidoista.
Silloin puhuttiin yht'äkkiä ja tämän romantillisen käänteen huhu varmaankin oli saanut kaupungissa, jossa ei voitu omin silmin seurata asioita että kartanon nuori haltijatar omalla kädellään oli ampunut erään miehen, joka oli palannut pidoista ja yrittänyt väkivaltaa häntä vastaan.
Hän on myöskin valmistanut pienet kestit puolisonsa kunniaksi ja odottamattomaksi iloksi. Mutta kun mies ei tiedä mitään pidoista, niin hän menee tavallisuuden mukaan pyssy olalla, aamupäivällä kävelemään metsään eikä saavu sieltä kotiin, ennenkun vieraat jo ovat melkein poismenossa.
Crupp tuli sisään ottamaan pois liemi-maljaa ja juusto-talrikilla toi minulle yhden munuaisen, joka oli ainoa jäännös eilisistä pidoista, ja minä todella olin valmis heittäymään hänen nankini-syliinsä ja syvästi katuen sanomaan: "Voi, Mrs. Crupp, Mrs. Crupp, älkäät huoliko jälkeenjääneistä ruo'ista! Minä olen kovin onneton!" jollen siinäkin tilassa olisi epäillyt, että Mrs.
Poikanen minä vielä silloin olin, en kelvannut palkkarengiksi enkä ruokapalkoillakaan palvelemaan ruvennut. Meitä lyöttäytyi silloin kolme neljä poikaa yhteen joukkoon, ja me rupesimme kulkemaan laulumatkoilla. Markkinapaikasta markkinapaikkaan, pidoista pitoihin sitä kulettiin ja yhteen ääneen laulettiin.
Vain ylpeys oli estänyt Esteriä purskahtamasta itkuun, ja hän istui hiljaisena ja kalpeana ja tukahutetut kyyneleet painoivat jääkuorena hänen sydäntään. Hän ei voinut jäädä illalliselle, hän jätti talon rouvalle hyvästi ja meni pois, välittämättä Bengtistä ja ihmetyksestä, jota hän herätti noin äkkiä yksinään poistuessaan pidoista.
Hän vastasi vakavasti: «Siihen minä suostun, mutta luvatkaa, että sanoessanne minulle totuutta puette sananne keveään pukuun, ja ettette vertauksilla, vaan suoraan sanotte mitä ajattelette. Muistakaa, että minä olen nainen!« Tuon puheen jälkeen luuli Johannes saaneensa kyllin tanssista ja pidoista.
»Ja jos näet vanhan Hackelbergin», huusi hän neitosen jälkeen, »kutsu hänet tänne kutsu tänne. Hänetkin on samainen lurjus saattanut onnettomuuteen. Hän ei saa olla poissa näistä surullista pidoista.» »Oi, urhoolliset sotilaat!» jatkoi hän pyyhkien silmiään. »Juokaa, juokaa! Tähtyyhän teidän koettaa unhottaa, että tänään viette kunnianne hautaan.
Hän kulki pidoista pitoihin. Naiset hymyilivät hänelle, tulevaisuus hymyili, koko maailma hymyili. Elämä tuntui loppumattomalta kevätjuhlalta vain. Hän sai rakkautta kaikkialta ja antoi rakkautta kaikille. Koko sydämellään hän tuntui ihailevan tuota viehättävää maailmaansa ja naissukupuolta yleisesti, ei ketään erityisesti.