Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Kiihtyneessä mielen-tilassa odotti kornetti äitinsä takaisin tuloa. Minä näin, että hän tällä haavaa oli sellaisessa nuoruuden-vimmassa, jossa ollessamme tavattomana pidämme, että joku rohkenee vastustamaan meidän toivojamme ja tahtoamme.
"Kenties on opettaja jo valinnut jonkun itselleen," vastasi Hukkanen, "ja olkoon se kotoisin mistä hyvänsä, niin kyllä se täällä hyvästi vastaan otetaan." "Niin, me pidämme hänelle tulijaiset," sanoi Matti, ajatellen: kyllä Hukkanen on minua viisaampi. Opettaja virkkoi: "Minä olen ihan irtonainen, ja voin vielä hyvän aikaa katsella kassapäitä."
Sen toimeen saatuamme kutsumme Martin ja Ainan kotia ja pidämme aina niinkuin omat rakkaat lapsemme heidät molemmat kotona", selitti Kirri. "Ja annat sen kuusikymmentä markkaakin mennä hukkaan, jonka maksoit Markulle, ett'ei hän antaisi toista kuittia; eipä nyt ole raha mistään arvosta kuinka monta lyijykynää sillä rahalla olisi voinut ostaa?" muistutti Katru pisteliäästi.
"Oivallista!" sanoin minä. "Koska pidämme pitomme?" "Vaikka jo huomenna." "Se on siis päätetty huomiseksi. Minä ilmoitan ystävillemme, että heitä on kohtaava täällä oikea hämmästyttävä komeus, ja meidän on kaikin voimin koettaminen näyttää kotimme parhaimmassa loistossa, joka ei olekaan vaikeata monilukuisten ystäviemme anteliaisuuden kautta.
»Me pidämme Jumalan ja Kaarle kuninkaan puolta», sanoi taas ensimmäinen puhuja, »ja nyt ilmoittakaa te puolueenne, kun saitte tietää meidän.» »Minä pidän Jumalan ja sotalippuni puolta», vastasi yksinäinen ratsumies. »Vaan minkä sotalipun?» kysyi taas toisen joukon päämies. »Kavaljeerienko vai Keropäiden , kuninkaan vai sääty-liittokunnan?»
JOHANNES. Sitä vaan, että panemma kuulutuksiin ensi pyhänä. Ja kolmen viikon päästä pidämme häät. ANNA LIISA. Niinkö pian? JOHANNES. Niin, mitäs niistä enää viivyttelee. Kuta likempänä se aika on, sitä parempi. Vai kuinka sinusta? ANNA LIISA. Minusta samoin. Mutta mitähän siitä arvelee isä ja äiti? JOHANNES. Minä heiltä kysyn. Ovatko he kotosalla? ANNA LIISA. Kyllä luulen.
Kyllä minä mieluummin hakisin yösijan nyt kohta. Joko sinä alat jänistää? Elä sinä ollenkaan, tule vain mukaan ... meitä tulee täältä hauska seura iloisia poikia. Minnekä me Kappelista? Luota sinä vain minuun! Me pidämme hiiden hauskaa tänä yönä! Entäs tavarat? Ne noudamme huomenna asemalta. Antti koetti kyllä rohkaista mieltänsä ja kohentautua entiselleen.
Tuntiessamme siis yksinkertaista kiintymystä, pidämme aina itseämme etevämpänä kiintymyksemme esinettä; hartaudellisen kiintymyksen valtaamina päinvastoin pidämme tämän kiintymyksen esinettä siihen määrään itseämme ylevämpänä, ett'emme pelkää edes kuolemaa jos voimme sen pelastaa.
"Kas niin, rakas lapseni!" sanoi hän. "Nyt tunnet alun, keskikohdan ja lopun ja kaikki. Me emme puhu tästä asiasta toisillemme enää; etkä tietysti puhu siitä kenellekään muulle. Tämä on minun äreä, näreä kertomukseni, ja me pidämme sen itse omanamme, Trot!" SEITSEM
*Rebekka*. Jätä se kernaammin minun huolekseni. Minä ja matami Helseth pidämme kyllä siitä huolen. *Brendel*. En suinkaan minä salli, että tämä arvoisa rouva ! *Rebekka*. Mitä vielä! Tulkaa te vaan, herra Brendel. Sanokaa eikö ole mitään muuta, jolla voisin teitä auttaa? *Brendel*. Minä en tosiaankaan tiedä, mitä se olisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät