Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Kiireesti hän sai sukset jalkaan ja riensi paikalle. Mutta ennen kuin ehti perille, hän näki Pekan tappavan keihään pistolla tuon haavoittuneen otuksen. "Jumalan kiitos, Antti!" sanoi tämä; "minä näin koko tapauksen. Me saimme neljä peuraa. Alku on hyvä. Niinhän sinä olit ovela kuin jos olisit kaiken ikäsi ajanut ja hiipien vaaninut peuroja." "Ammuitko sinäkin, Pekka, tuolla ylhäällä?"
Jo matkalla oli nähty peuroja ja ryhdytty niitä ajamaan sillä tavoin, että nuoret miehet kiersivät peuralauman ja edestäpäin ahdistamalla peräyttivät ne vaanimaan asettuneiden vanhempien miesten luo. Nyt oltiin perillä. Metsästys oli alkanut hyvin, ja juteltiin parhaillaan, miten varmimmin saataisiin monta peuraa.
Oli päätetty ensi vuonna tehdä uudelleen samanlainen metsästysretki. Kun taalalaiset olivat menneet pois, kysyi ukko Pekkalainen aivan äkkiä Pekalta: "Miksi sinä et säikähdyttänyt peuroja jyrkänteeltä alas? Minä näin kyllä, että sinä olit paikallasi ja olisit voinut niin tehdä, mutta vetäydyit takaisin." "Sen tein siitä syystä, ettemme kuitenkaan olisi voineet käyttää niin suurta saalista."
"Jos siellä tapaamme peuroja, teemme samalla tavalla; ainakin pitää yrittää." Ehdotus oli kaikkien mielestä hyvä, ja niin lähdettiin matkaan. Metsämiehillä olikin hyvä onni, sillä heidän tullessaan tunturille siellä oli melkoinen peuralauma. Nyt oli vain temppu ajaa ne tuon vaarallisen jyrkänteen partaalle. Vanha Pietari johti ajoa ja määräsi toverinsa paikat.
Kun he illalla neuvottelivat tuumistaan ja tulevaisuuden aikeistaan, lausui Pekka, ettei peuroja ollut helppo lähestyä; mutta kun he vain saisivat yhden ammutuksi, hän kyllä tietäisi keinon, miten saataisiin useampia. Antti arveli, että he voisivat ajaa peurat alas tuntureilta. Kun ne joutuisivat pehmeään lumihankeen, niitä kyllä voisi ajaa kuin hirviäkin.
Heitä seuraa suuri joukko ritareita, metsästäjiä ja haukankantajia sekä monta kuormaa metsän antimia, karhuja, hirviä, peuroja ynnä muuta. Vihdoin viimeisenä ratsastaa alakuloisena nuori ritari vaikolla oriilla. Hän on nähtävästi oman maan miehiä. Kaunis on hän, vaan kalpea kuin kuolleista noussut. Ensimäiset joutuivat jo linnan portaille.
Pekka asetettiin viimeiseksi, sitten lähdettiin hiipimään, ja peurojen ja metsästäjien välimatka lyheni lyhenemistään. Puolipäivän aikaan peurat olivat kierroksessa kolmelta puolen. Neljännellä puolella oli jyrkänne, joka itsestään esti peuroja pääsemästä pois. Tämä metsästystapa koetteli kärsivällisyyttä.
Se on kasken palo; suuren suuri salomaa, ja tiheä läpipääsemätön metsä kasvoi ja pedot, metsän vikkelä vilja häiritsemättä elostelivat, se on maahan kaadettu ja kokonaan palamaan sytytetty. Kuka on sen rohjennut tehdä? Kysyi sokia lappalais-eukko, joka oli kuuluisa loihtutaidostaan. Hänen peuransa ensi-vuonna ruttoon kuolkoot. Heillä ei peuroja ole, vaan elävät aivan omituisesti, sanoi paimen.
Hän lisäsi vielä, että heillä olisi siitä matkasta sekä hyötyä että huvia, sillä niillä mailla, joiden halki he joutuisivat kulkemaan, oli tavattoman runsaasti kaikenlaatuista metsänriistaa, ja Dal-joen varrella kohoavilla tuntureilla oli peuroja laumoittain. Majavia oli myöskin runsaasti.
Ja Tapio tarttuvi kätehein: »Kun ollaan me veljet ja kuomat, niin miks emme yhtenä asua vois kuin yhden Luojan luomat. Talo riittää kai, tytär metsän nai, niin sulla on elo kuin sunnuntai. On kyllin kystä mun aitassain, on peuroja, kontioita, ja metsän tyttäret kirnuaa kesät meille keltaista voita. Me syödään vaan, me juodaan vaan ja juotua sitten me nukutaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät