Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"En vielä, mutta Paavali Tarsolainen lähtee minun mukanani opettamaan minulle Kristuksen oppia, ja sitten otan kasteen, sillä se on valhetta, että kristityt olisivat elämän ja ilon vihamiehiä." "Sitä parempi sekä sinulle että Lygialle," vastasi Petronius.
Petronius, joka ei koskaan kauaa hämmästellyt mitään asiaa, virkkoi jo aivan levollisena: "Vai kalan! Ahaa! Muistan kyllä Chilonin sanoneen, että kristityt pitävät sitä tunnusmerkkinään." Sitten hän teki kädellään liikkeen Vinitiusta kohti ja huudahti: "Onni on aina siellä, missä ihminen näkee sen olevan. Sirotelkoon Flora tiellenne kukkia läpi koko elämänne.
Ja näin sanottuaan kääri hän silkkisen huivin kaulansa ympäri. "Tulkaa te kanssani," virkkoi hän Petroniukselle ja Vinitiukselle, jotka istuivat salin perällä. "Anna sinä, Vinitius, minulle käsivartesi, sillä olen väsyksissä. Petronius saa puhua minulle musiikista." He läksivät palatsin parvekkeelle, joka oli laskettu alabasterilla ja sirotettu täyteen safrania.
Petronius istutti hänet viereensä, silitti kevein käsin hänen ohimojaan ja alkoi katsella häntä ihastuksella, jommoisella tuntija katselee mestarin käsistä lähtenyttä jumalallista kuvaa. "Eunike," virkkoi hän, "tiedätkö, ettet enää pitkiin aikoihin ole ollut orjatar?" Tyttö loi häneen tyynet, taivaansiniset silmänsä, ravisti päätään ja vastasi: "Olenhan, herra, aina."
"Ruoskaa!" kirkaisi hän vihdoin äänellä, joka ei enää ollut ihmisen ääni. "Herra! Aaaa! ... armahda meitä!" vaikeroivat orjat. Mutta Petronius nousi ja hänen kasvoillaan kuvastui inho. "Tule, Chrysothemis!" virkkoi hän. "Jos tahdot nähdä lihaa, niin käsken jonkun teurastajan avata myymälänsä Cariaen varrella." Hän jätti atriumin.
Ihmisen täytyy lopultakin lähteä nukkumaan, jollei muusta syystä niin väsymyksestä. Tätä ajatellessa Petronius tunsi olevansa sanomattoman väsynyt. Oliko elämä ainaisessa levottomuudessa, silmien edessä tällainen maailman järjestys, elämisen arvoista? Onhan kuoleman haltijatar yhtä kaunis kuin unenkin haltijatar. Onhan heillä molemmilla siivet hartioilla.
Mutta vähitellen oli Tigellinus ruvennut selittämään Caesarille, että Carinas sekä aistinsa että tietojensa puolesta voittaa Petroniuksen ja että hän paljoa paremmin osaa järjestää sekä kilpaleikit että vastaanotot ja voittokulut Akaiassa. Senjälkeen ei Petronius enää ollut pelastettavissa. Kuolemantuomiota ei sentään uskallettu lähettää hänelle Roomaan.
"Se on kyllä mahdollista," vastasi Vinitius, "en ihmettelisi, jos ne äkkiä kaikki valkenisivat." Sitten he molemmat vaikenivat. Petronius oli viisas mies eikä hän ensi kertaa luonut silmäystään ihmissieluun ja ihmiselämään. Mutta yleensä elämä siinä maailmassa, jossa he elivät, saattoi olla joko ulkonaisesti onnellista tai ulkonaisesti onnetonta sisällisesti se aina oli tyyntä.
Mukavuutta rakastava Petronius istui kantotuolissa jumalallisen kauniin orjattarensa kanssa, ja joukko tervehti häntä innokkaasti. Tigellinus ajoi rattailla, joiden eteen oli valjastettu pieniä, punavalkeilla höyhenhelyillä koristettuja hevosia. Hän nousi tuontuostakin seisomaan, oikoi kaulaansa ja nähtävästi odotti, että Caesar antaisi hänelle merkin nousta vaunuihinsa.
Silloin alkoi hänen uskonsa Kristukseen horjua, ja sen horjuminen tuotti hänelle ehkä suurempaa tuskaa kuin kaikki muu. Lisäksi virkkoi vielä Petronius: "Muista, mitä Sejanuksen tyttären täytyi kärsiä ennen kuolemaansa." Kaikki ponnistukset olivat olleet turhat.
Päivän Sana
Muut Etsivät