Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Olin jo ehtinyt ruusupensaikon läpi mäkeä alas ja kävelin muutamassa ruohikossa, jossa ei ollut pensaita eikä puita, jolloin, pelosta että joku näkisi minun kulkevan kauniissa ruohikossa ja rumaksi polkevan, loin silmät taakseni. Vaan kylläpä pelästyin nähdessäni harmajatakkisen miehen tulevan perässäni ja lähestyvän minua.
Mutta miksei yksi yhtä hyvin kuin toinenkin? Lähdetään joka mies ja lyödään talo tuleen! Vai pitäisikö minun jäädä marssimaan teidän kaikkien puolestanne? Olenhan tuota kyllä tähänkin asti marssinut teidän puolestanne, vakoa astunut, kuokan ja lapion kanssa äkseerannut... Mutta luulin toki silloin poikalauman perässäni tulevan... Vai että ryssää pakoon?
ESKO. Nyt valehtelet, ja tällä valheellasi on, niinkuin sananlasku sanoo, hyvin lyhykäiset jäljet. MIKKO. Ei yhtään jälkiä. Läpi ilman menin vinkuen kuin nuoli. Olisi se nyt tässä vaan, niin pianpa seisoisimme molemmat Amerikan mantereella. Minä linkoisin itseni sinne ensin, sinä kohta perässäni. ESKO. Maltas, poika: kuinka pääsisin perässäs, koska sinulla olis linko?
Nyt on ovi aarrekammioon avoinna... Anteeksi, rouva Kron, että minä näin kursailematta astun sisään.... Tule perässäni, kulta Karin, ja ole iloinen... Parasta on kuitenkin, että minä nyt otan lyhdyn... Mutta, hitto vieköön, olin vähällä unohtaa rautakangen. Samassa tarttui hän lyhtyyn, kumartui ottamaan toiseen käteensä rautakangen ja lähti sitten sisään. Häntä seurasi Karin vapisevin polvin.
Ajattelin, että pitäisihän sitä sanoa jotakin, mutta sitten en tiennyt, mitä muuta sanoisin, kun kerran olin sen sanonut, että nyt oli hyvä ilma. Sentähden en sitä sanonutkaan, mutta kun tulin Liisan kohdalle, sanoin, että missähän emäntä on. Emäntä lähti käymään kylällä, sanoi Liisa ja tuli minun perässäni pirttiin.
Minä en siis muuta osannut kuin siirtyä vähitellen erilleen heistä rauhaa saadakseni; samalla päätin mielessäni, etteivät he olleet oikein viisaita. Kuitenkaan en pakoon siirtymiselläni muuta voinut kuin sen, että he sitä pikemmin tulivat perässäni yhä uudistamaan mokomia kysymyksiänsä ja kaiuttamaan niityn metsää uusilla nauruillansa.
Vaan vien minä hänet perässäni vetämälläkin; sinne ei ole Hemmon hyvä tulla. Könötä vaan vetää; joutanetpahan töiltäsi vetelemään, sanoi emäntä ja meni asioilleen. Pekka alkoi todellakin puuhata Eerikan vientiä toiselle puolen järveä. Nouti portaiden eteen reen, johon heinistä laittoi hyvän vuoteen. Eiköhän mennä kotiin, toiselle puolen, selitti hän Eerikalle.
Kun hevoseni oli hetkisen puhaltanut, lähdin samaa vauhtia jatkamaan Sundin kirkolle, jossa olin jo tunnin päästä. Täällä oli jo vihollisjoukko viettänyt yönsä ja lähtenyt aamulla itärannikolle päin. Käskin kyläläisten ilmoittaa tovereilleni, jotka eivät vielä olleet ehtineet Sundiin, että he tulisivat perässäni Sundskärin saarelle.
Minä kauhistuin, ajatellessani, ettei Maria Ivanovna ennätäkään lähteä linnasta; minä annoin kiireesti muutamia käskyjä korpraalille ja riensin kapteenin taloon. Aamu koitti. Kiirehtiessäni katua pitkin, kuulin äkkiä mainittavan nimeäni. Minä kysyin: "Minnes te menette?" kysyi Ivan Ignatjitsh, juosten perässäni. "Ivan Kusmitsh on jo vallilla ja lähetti minut teitä hakemaan. Pugatsh on tullut jo".
Isäntä tuli perässäni pihalle ja sanoi: »Kuulehan, tuota, kuka sinä sitten oikeastaan olet?» Katsottuani häntä hetkisen kiinteästi silmiin vastasin: »Olen Tapani Löfving, vänrikki hänen majesteettinsa kuningas Kaarle kahdennentoista armeijassa ja liikun täällä tiedusteluilla.» »No niinpä palatkaa taloon saamaan suun-avausta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät