United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä siinä on, että ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, missä vain näkevät? ANNI. Ne teitä rakastavat. PIETOLA. On rakkautta roiskia piimällä! Tuleeko Taneli uunia korjaamaan? PIETOLA. Kirkonkylälle oli haettu. Menepä sinä kysymään Perälän Erkkiä. ANNI. Mutta älä, hyvä ihminen, lähde tuollaisilla saapasrähjillä! PIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria.
Terweisten tuojat myös harweniwat, sillä kyläläiset eiwät enään käyneetkään Mikon tykönä kaupunki=matkoillansa. Milloin heitä wielä käwi, eipä Perälän Juhon tarwinnutkaan enää kysyä, mitä sinne kuului, liiaksikin tarkkaanhan hän jo itse tiesi, mitä Mikon kotiin kuului. Onnettomain wanhempien surua lisäsi paljon suru, joka nyt Ainankin wanhassa kodissa wallitsi.
Kowaa wastarintaa Juholle tekiwät ne lukemattomat petäjien ja kuusien kannot, joita kyläläiset, wuosikymmeniä takaperin, ennen Perälän talon alkamista, oliwat hirret hakanneet ja wieneet rakennus=aineiksensa. Sitkeästi wastustiwat tuhoa ne hylyksi jääneet aarniopuut, jotka eiwät olleet kyläläisille kelwanneet, ja uskollisina liittolaisina yhdistyi edellisiin jäljempää kaswanut nuori metsä.
Heistä tuli pian awiopari ja Juholla oli senwerran wuosisäästöjänsä tallella, että hän woi lunastaa häwiämäisillään olewan Perälän uudistalon; sillä tawalla Juho oli tullut Perälän isännäksi. Edellisestä jo tiedämme, että Perälän Juholla ja Leenalla oli lapsia. Ensimäinen heidän lapsensa oli poika, jolle pantiin nimeksi Mikko, kaimaksi ja muistoksi Juhon isä wainajalle.
Paljon ponnisteli Perälän nykyinenkin Juho isäntä, elättääkseen waimoansa ja niitä kymmentä lasta, jotka Jumala oli heille lahjoittanut. Kowasti oli työtä tekeminen, jos oli mieli niin monilukuisen perheen kanssa elää ja toimeen tulla tuossa wanhoilta taloilta hylyksi jäänneessä korwen kolossa.
Noita sanan=solmuja olikin hänellä niin runsas warasto, ett'ei sitä asianhaaraa tullut koskaan esille, johon ei Perälän Mikko olisi osannut wiskata äkkiä mausteita ja höysteitä. Useinpa oliwat nuot sukkeluudet runolliseenkin muotoon puetut.
Kenenkään kynä ei woi kertoa sitä iloa, joka asui Perälän Juhon ja Leenan sydämessä. Eipä he suotta iloinneetkaan, sillä harwallapa oli semmoista poikaa kuin heillä. Kookas, pulskea, täyteläinen, solakka, terwe, wiisas, jotenkin oppinut, työteliäs, wirheetön, wiaton, kaikille rakas ja kaikkia rakastawa, turmelematon nuorukainen, olipa siinä wanhemmille ilon ainetta.
Moni neito oli jo kauwan aikaa halukkaita silmäyksiä Perälän Mikkoon luonut, mutta nyt kun hän nousi kunniansa kukkulalle, olisi hänen joka tyttö tahtonut omaksensa saada; Mikolle olisi ollut tarjona yksi ja toinen siwistyneestäkin säädystä, mutta hän ei näyttänyt pitäwän kenestäkään.
Waikk'eiwät Wirtalan wanhukset koskaan moittineet Perälän Juhoa eikä hänen waimoansa siitä, että Aina oli Mikon tähden semmoiseen tilaan tullut, niin teki se heidän sydämellensä kowin kipeää, kun he kumminkin tiesiwät heidän poikansa olewan syypään Ainankin onnettomuuteen.
Tästä, mistäs myös! Pahastipa Perälän Toponkin housut rupesi vapisemaan, kun tuli Tonttu-kuuselle toissa vuonna pyhäinmiesten yönä.