Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Pysyimme siinä alallamme aina päivän koittoon asti; mutta taivaalla säteili vielä liian vähän valoa, jotta olisimme voineet mitään erottaa merellä, joka muutenkin oli sumun peittämä; etäällä näimme ainoastaan mustan pilventapaisen, jonka sanottiin olevan Ambra-saari, noin neljän peninkulman päässä mantereesta.
Susanna, joka samoin kuin minäkin, nyt oli yli yhdeksäntoista vuotta vanha, oli vieraisilla erään perheen luona parin peninkulman päässä, ja piti vasta jouluksi palaaman kotiinsa. Minä ikävoin häntä sanomattomasti.
Pian tulivat kaikki kukkulalle, johon etujoukko oli seisahtunut, ja ensimmäinen silmäys näytti pitkän, leveän vedenpinnan, joka huikaisevassa auringonpaisteessa näytti sulatetulta hopealta, noin 600 jalkaa alempana ja puolen peninkulman päässä. Kauimpana etäisyydessä näkyi tummansinisiä kukkuloita ja vuoria, ja järvessä oli sirotettuna useampia pieniä harmaita kalliosaaria.
Kaikki palvattu liha ja läski, joka heillä oli ollut muassaan, oli pidetty herkkuruokana ja nyt, kun palattiin takaisin vesivelliin, tähystelivät he sitä innokkaammin savusilliä, ja se, sanoi Rejer, oli vaan kolmen, neljän peninkulman päässä merellä! ... heidän piti vaan istua teljoilla ja odottaa!
Aamulla, kohta kuu portit avattiin, läksin sieltä pois, mennäkseni K. M:n luo, mutta hän kohtasi minua 1/2 peninkulman päässä Malmöstä. Minä astuin maahan ja sanoin tervehtien: "Hyvää huomenta, armollinen kuninkaani!" K. M. kysyi: "Löfving, missä te olette käyneet?"
"Ohoh Enpä, hyvä herra, minäkään pelkäisi sitä kolmenkymmenen peninkulman päässä ollen, vaan istuin minä kerran kellarissa ja kuultelin, kuinka tykit paukkuivat pitkin katua enkä siinä nähnyt mitään hauskuutta." János-konstapeli näki yhä enemmän, että hänen epäluulossaan oli perää.
Minä menin toisen maston taklinkiin katselemaan suojanpuolelle päin ja nyt näin päivän valossa matalan, viheriän, kallioisen pienen saaren, noin peninkulman matkan päässä laivasta. Nyt henkeni taas tuntui minulle kalliilta, kun näin maata. Minä lähdin vielä korkeammalle katselemaan virran suuntaa ja tarkastamaan oliko jonkinmoista kulkuväylää karin läpi.
Palatessaan kerran eräästä kylästä, joka oli peninkulman matkassa hänen kodistansa, ja lähetessään metsää jonka kautta hänen oli mentävä, näki hän oudon olennon kulkevan portaita myöten metsään.
Virsta vettä soudettiin ja toinen maata tultiin, kolmannella kohottiin ja vuoren alla oltiin. Nousi suosta suuri kulju niinkuin jättikirkko, peninkulman juuret maassa, pilvein päällä nirkko. Näkyi sinne maailmoita: erämaata sankkaa, suota, suurta rimpeä ja havumetsää vankkaa. Kivesjärvi piennä niinkuin lampi alla päilyi. Päivä laski. Laaksomailla terhen hieno häilyi. Hiljaist' oli kuin haudassa.
Hän asuu peninkulman päässä kirkolta, mutta kirkkomiehiä myöten minä saisin sanan hänelle, jos ei hän itse sattuisi kirkolla olemaan." "Mutta jos menisitte wasta huomenaamulla?" "Huomenaamulla saattaisi ilma olla wielä pahempi." "Ei se enää tämän pahemmaksi woi tulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät