Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
Tuolla se kävelee, niinkuin anoen jotakin, arkana ja pelokkaana, niinkuin ennen puheille pyrkien, enkä minä osannut sille mitään ... en mitään, vaikka olisin kuinka koettanut. Mitä minä sille osaisin, mitä sanoisin? Juha ei ollut saanut sanotuksi sitä, mitä olisi tahtonut. Mutta hänen täytyy saada se sanotuksi, heti kohta, jo tänä iltana. Ei saa Marja kauemmin kulkea siinä uskossa.
Pelokkaana hän tarkasteli seinien hieroglyfimerkkejä, niitä salamyhkäisiä kasvoja, jotka joka nurkasta häneen tuijottivat vähän etäämpänä olevaa kolmijalkaa ja vihdoin Arbakeen vakavia ja teräviä piirteitä.
Tytöt katsoivat hämmästyneinä Kerttuun, herrat kurkkivat viereisestä huoneesta, kaikki odottaen milloin Kerttu osottaa röyhkeän komentajan ovelle. Mutta Kerttu tuli nöyränä ja pelokkaana niinkuin lapsi kapteenin luo, ja katsoen häntä ylös silmiin sanoi: Hannes hyvä, annathan anteeksi Nyt lakkasivat herrat kurkkimasta ja kolistelivat kiireimmän kautta ulos. Saatte mennä.
Kuuhaillen pelokkaana ympärilleen kuin palokärki läheni hän Margareetaa ja kysäisi: »Voi, saiskohan sinne mennä, vallesmannin puheille?» »Mene, mene», virkahti Margareeta silmiään työstään nostamatta, »mene jo.» »Häh?... mitä sanoitte?» Muori ei enää puhu mitään. »Voi vaivaista, saiskohan sinne mennä?» Ville oikaisee selkänsä ja itsekseen päivittelee.
No niin, parempi, koska ei voi olla toisin, mutta väärin se ainakin on, hyvin, hyvin väärin!» Runebergin, joka oli voimakas ja jolla oli valta, ei tarvinnut pelätä kavaltavansa tunteitaan. Emilie oli epätoivoinen ja autuas. Hän seurasi runoilijaa kuin koira herraansa, pelokkaana ja huumautuneena.
Hänellä ei ollut enää muuta omaa kuin surunsa; se oli hänen, sen kätki hän pelokkaana Bengtin katseilta, sen valtijaaksi ei tämä ikinä ollut pääsevä. Muutoin sai Bengt sanoa mitä tahtoi, muuttaa hänet minne halusi ja järjestää heidän elämänsä mielensä mukaan.
"Mitä nyt? Mitä?" "Ettekö ole huomanneet, että ... että ... herra Eugenin ja Doran nenät ovat samanlaiset, paitsi että herra ... herra Eugenin on hieman pitempi..." Nyt täytyi Eugeninkin nauraa. Viva istui siinä pienenä ja pelokkaana kuin linnunpoikanen ja katseli uteliaana suurin silmin milloin hänen, milloin Doran nenää.
Vaimoväki sai kuulla juoruistaan, miehet kiroilemisesta ja juoppoudesta, joten lopulta kukin pelokkaana odotti omaa vuoroansa. Pastori puhui kuin jok'ainoalle erikseen. Saarna läheni jo loppuansa. Silloin vaikeni puhuja hetkeksi. Hetken värähteli hänen äänensä hellänä, kun hän jatkoi: »Rakkaat sanankuulijat, te kotipitäjäni asukkaat!
Oi Tulla, Tulla, jos minun pitäisi olla täällä, muuttuisin suolapatsaaksi ... nyt jo alkavat sormenpääni jäätyä..." "Ole toki hiljaa... Lisbet ... älä naura ... he katsovat meitä ... ole hiljaa, Doran tähden." Ja Tulla katseli pelokkaana ympärilleen; hänestä tuntui, kuin monet kymmenet katseet olisivat halveksien suuntautuneet häneen ja Lisbettiin.
Se tapahtui juuri palattuaan kotiin keskustelusta Ambroisen kanssa, kun Mariannen oli täytynyt mennä vuoteesensa sydän haavoitettuna ja pelokkaana tulevaisuuden suhteen. Ambroise oli hänen ottanut vastaan melkein raa'asti, hän palasi kotiin tuntien katkeruudekseen itsensä omien kiittämättömien poikainsa raatelemaksi, jotka riitelivät ja tappelivat keskenään.
Päivän Sana
Muut Etsivät