United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tämmöisessä liassa! Ethän sinä ole ihmisen näköinenkään. Nousehan ja istu toki... Ja te", käski hän sisäpiikoja, "juoskaa joutuun hakemaan pyyhkimiä. Ja eikös olisi kuivia vaatteita?" kysyi hän pehtorilta. Pehtori osoitti kädellään että mistäpäs, muka, ne vaatteet otti noin suuret. "Voishan sitä sentään tuoda peitteen", ilmoitti hän; "tahikka on meillä uusi hevosloimi."
Se oli Korsikan kuuluisaa tiheikköä, läpipääsemätöntä metsää, jossa kasvoi sekaisin tammea, katajaa, laakeripuuta, myrttiä, kanervaa ynnä kaikenlaisia muita puu- ja kasvilajeja, jotka kietoutuivat toisiinsa niin ja muodostivat vuorien kupeille semmoisen peitteen, että oli aivan mahdotonta siitä selviytyä. Heidän tuli nälkä.
Tämä oli juuri saliin astumassa, kätkettynä kaikkein silmiltä sillä avaralla kaapulla, jolla hän oli peitettynä, ja yhtäkaikki näytti Abdallah-parasta niinkuin tuon tiheän peitteen läpi tulinen silmäys tunkisi, jonka voimaa hän ei kestänyt. Kafur oli valtiattarensa muassa. Oliko hän puhutellut sulttaanitarta? Kukapa sen saattanee sanoa?
Ja kun tunsi kuoleman lähestyvän, hän sanoi: Nyt täytyy minun kuitenkin kuolla näkemättä lastani! Ja vielä kerran täytyi minun antaa hänelle kortit, vielä kuollessansa tahtoi hän nähdä sinun onneasi, mutta se ei onnistunut, sillä hänen kätensä vapisivat niin peitteen päällä; silloin hän sanoi: en näe enää ojensi itsensä ja kuoli.
Aamulla aikaisin kannettiin jotain liisteillä Ruokolaa kohden. Miehet kantoiwat kannettawansa tupaan ja laskiwat sen owiwuoteeseen. Kaikki wäki kokoontui wuoteen ympärille katselemaan mitä siinä olisi. Kantajat ottiwat peitteen pois ja liisteillä makasi hirweästi murskaantunut miehen ruumis! Se oli Asari, joka nyt wiimeisen kerran oli tullut wanhaan kotiinsa!
Kokonaan toisen vaikutuksen teki huoneen perälle sijoitettu vuode ympäristöineen. Rautasängyn enin esiintyvää päätä verhosi sisäpuolelle sovitettu, pehmeä, poimuille pantu ruusunpunainen kangas. Valkoisen peitteen päällä oli niinikään punertava, pieni yölaukku. Vuoteen yläpuolella riippui kaksi taulua valkoisissa kehyksissä.
Abris herra meni ulos ja pesi kätensä vesi-ämpärissä, jonka jälkeen hän pyyhki niitä sängyn-lakanaan, nostettuansa ylös peitteen. Vieraat olivat sillä välin astuneet sisään huoneesen. Ilma siinä oli kokonaan täytetty ilkeällä, sietämättömällä hajulla.
Reeta-Kustaavan silmiin kuitenkin koski lyhdyn valo, hän heräsi ja kysyi: »Mitä te etsitte?» En mitään. Kun minua ei tänä yönä nukuta, niin tulin katsomaan olisitteko tanssiin menneet. Hm. Tanssiin! virkkoi Reeta-Kustaava ja painoi päänsä peitteen sisään.
»Pannaan maata ja nukutaan herran rauhaan.» Holpainen aikoi sammuttaa tulen, mutta Mari esteli. »Ei, anna sen palaa, minua niin peloittaa.» »Palakoon sitten.» Holpainen työnsi kitupiikin loitommaksi lattialle ja oikaisi ruumiinsa, valmiina pian jatkamaan unta. »Onni toki, ettei pahempaa ollut», hän ajatteli, ja veti peitteen päälleen.
Erotti muusta seinästä ikkunan valoisamman reiän ja sen läpi jonkun tuikkavan tähden, ja kun veti peitteen korvilleen taikka pani silmänsä kiinni, niin oli kuitenkin kuulevinaan ja näkevinään kaikki. Siitä taas valpastui ja ajatteli, että jos olisi jo aika nousta ja panna evästä huomiseksi, mutta pelkäsi, että jos Matti herää ja kysyy, eikä noussut.