Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Kuitenkin hänellä oli sen verran järkeä, että jätti uskon tuonnemmaksi, "siksi kuin joskus tulisi viisaammaksi", jos paroni jotain peräti outoa sanoi. Mutta niin se vaan kävi, että paroni hänestä sai suuren vallan. Seuraavana syksynä hän sitten menetti rahansa. Silloin hän joutui suorastaan epätoivoon.
Jotain raakaa ilmestyi paronin kasvoihin. Hän kohautti olkapäitään ja nauroi. "Olkaamme rehellisiä toisiamme kohtaan", sanoi hän. "En minä ole paroni enemmän, kuin sinäkään.
Pieni prinssi punastui, kun Mayer Anshelm, näin valittaessansa, käänsi häneen silmänsä, mutta paroni katsoi kummastellen ja syvästi liikutettuna tuota eriskummallista poikaa. "Oikeinhan sinä olet oppinut mies", sanoi hän. "Mistä olet saanut tietää kaikki nämä asiat, poikani?" "Isäni on ne minulle opettanut", vastasi poika.
Näyttääpä siltä, virkkoi paroni, istahtaen nojatuoliin vastapäätä mylady'ä, ja ojentaen huolettomasti jalkansa uuninliestä kohden, näyttääpä siltä kuin oltaisiin uskonluopioita! Mitä te tarkoitatte, herra? Minä tarkoitan että siitä lähtien kuin viimeksi tavattiin, ollaan muutettu toiseen uskoon. Oletteko kentiesi menneet naimisiin kolmannelle miehelle, joka on protestantti?
Minä olen kuljettanut Teitä kokonaisen tunnin". "Täss' on sinulle kolme guldenia", sanoi paroni ja pudotti rahan pojan käteen. "Kolme guldenia, pieni lisäys miljonaani", sanoi poika nauraen. "Kiitän teitä". "Siis ei nyt käy arvollesi ottaa meiltä rahaa lahjaksi?" kysyi prinssi ylpeästi. "En ole lahjaksi sitä ottanut", vastasi poika, "minä olen rahan Teiltä rehellisesti ansainnut.
"Ummelleen kymmenvuotias, herra paroni, sillä minä olen syntynyt vuonna 1743". "Sehän on minun syntymävuoteni!" huudahti prinssi vilkkaasti. "Pyydän anteeksi, että olen rohjennut syntyä samalla vuodella kuin herra prinssi", lausui pieni Mayer Anshelm ivallisella alamaisuudella.
Jeanne löi kätensä yhteen: Niin, isä, etkö tahdo? Paroni kääntyi herra Lamaren puoleen: Tuletteko mukaan, varakreivi? Menemme sinne syömään aamiaista. Ja samassa oli matka ratkaistu. Päivän noustessa oli Jeanne jo jaloillaan.
Yön hiljaisen hurman, pensaitten ja puitten yli lankeavan valaistuksen vastustamattomasti houkuttelemana kääntyi Jeanne vanhempainsa puoleen, sanoen: Isä kulta, me menemme hiukan kävelemään puistoon. Peliään keskeyttämättä sanoi paroni: Menkää vain, lapsukaiset. Ja he menivät ulos, kävellen hiljakseen valkoista nurmikkoa pitkin aina sen perällä olevaan pensaikkoon asti.
Mutta en minä täältä lähde kyytirattailla, herra paroni." "Herra!" "Herra! niin oikein." "En tiedä mikä minua estää viskaamasta teitä portahiltani alas!" kirkasi paroni vihan vimmassaan. "Ettekö tiedä? Mutta sen minä tiedän", vastasi Kalle, nyt vasta nousten istualta. "Kas tässä asiassa olen minä määrääjänä eikä kukaan muu.
»Aika koketti, tuo pikkuinen neiti», kuiskasi Nymark hiljaa Almalle. »Mikä hänen nimensä on?» »Wahlberg, luulemma. Kaikkien lyseolaisten yhteinen lemmikki.» »Kaikkien yhteinen?» »Sillä ijällä enimmiten rakastutaan yhteen ja samaan. Myöhemmällä vasta valitsee kukin omansa. »Onko tuo paroni joku lyseolainen?» »Luultavasti.» »Mutta ei neiti Wahlberg minusta niinkään hullusti näyttele.»
Päivän Sana
Muut Etsivät