Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Susanna ja minä sekä tilaisuutta varten koreaksi puettu trondjemiläinen sisäpiika olimme sijoitetut avaraan keulaan. Papinrouva tahtoi valvoa ainakin sitä osaa taloaan, jonka hän oli tuonut mukanaan sangen painavassa ruokavasussa, joka todellakin oli kuin siirrettävä ruokasäiliö.
Silloin häntä taas toruttiin ja taas hän itki, mutta hämärissä hän otti pikku Tiinan syliinsä ja riensi pappilaan. Ja papinrouva antoi hänelle pienen kirjoituksen, jossa oli neuvoja niille, jotka tahtoivat keittää heinissä. *Hernekeiton* täytyy olla heinälaatikossa 5 tahi 6 tuntia. Sen saattaa jo edellisenä iltana kiehauttaa ja pistää heinälaatikkoon ja sitten keittää uudestaan aamulla.
Toinen leskirouva, jolla oli poika, joka oli luutnantti, ja papinrouva istuivat hänen vieressänsä ja kertoivat hänelle eräitä mieltä ylentäväisiä ja opettavaisia juttuja eräistä hameista, jotka eräissä tilaisuuksissa olivat saaneet päällensä eräitä aineita, vaan jotka eräitten keinojen avulla olivat saaneet takaisin entisen näkönsä. Ludvig ei ollut oikein tuulella.
Hän oli itse kohteliaasti kieltäytynyt, mutta jottei isäntäväki loukkaantuisi, oli hän antanut minun lähteä mukaan. Kajuutassa, jota lämmön takia pidettiin auki, istuivat papinrouva sekä voutilan pari naista, ja ulkona pappi ja vouti, kumpikin penkillään, imeskellen hopeahelaisia merenvahapiippujaan ja tuttavallisesti jutellen keskenään he olivat nuoruuden ystäviä ylioppilasajoilta.
Huomasin miten papinrouva selvästi osoitti hänelle huomiotaan, ja katkeruudella ajattelin, että olihan hän rikas mies ja sitäpaitsi, vaikkakin vartaloltaan lyhyempi, kuitenkin sekä vanhemman että miehekkäämmän näköinen kuin minä. Läpi sydämeni viilsi kuin olisi siihen veitsellä pistetty. Olin siis maannut juopuneena kuin eläin ja sallinut toisen valloittaa Susannan!
"No niin", sanoi papinrouva hyväntahtoisesti, "voivathan he kävellä sulhasensa kanssa, jos heillä kerran on sulhanen. Luulisi, ettei se, joka on seisonut koko päivän, enää jaksa kävellä, mutta kyllä sitä jaksaa, kun ensin on istunut ja levännyt vähän aikaa tahi loikonut pitkänään. *Vähän voimistelua* tarvittaisiin joka päivä, mutta sen pitää tapahtua ulkona tai hyvin tuuletetussa huoneessa.
Pari lihavaa, hienokarvaista vasikkaa ammui navetassa. Lampaat käydä, tepastelivat edestakaisin, kun karsinaa puhdistettiin. Kukko kiekui ja kanat nokkivat ja kuopivat pihalla lähellä tunkiota. Kaikki näytti niin hauskalta ja iloiselta, mutta Liisa istui portailla ja itki katkerasti. Silloin astui papinrouva veräjästä pihalle. "Mikä nyt on hätänä, rakas lapsi?" kysyi hän säälivästi,
"Minä pelkään enimmin huonoa esimerkkiä", sanoi Anna, "Olen kuullut, että kaikki tehtaantytöt ovat huonoja ihmisiä." "Eihän toki, Anna", sanoi papinrouva vakavasti, "mutta ne raukat tulevat usein niin nuorina ja kokemattomina tehtaaseen. Ne, joilla ei ole kotia, asuvat yhdessä toisten yhtä nuorten ja lukemattomien, ehkäpä jo turmeltuneiden tyttöjen kanssa.
Kun Liisa oli huolellisesti hämmentänyt puuroa noin neljännestunnin niin, että koko seos kiivaasti kiehui, nostettiin pata tulelta, tiukasti sopiva kansi pantiin padan päälle ja pata pistettiin laatikkoon syvälle heiniin. Heinätyyny asetettiin padankannelle ja sitten suljettiin laatikon kansi säpillä. "Kun väki tulee päivälliselle, niin on puuro valmista", sanoi papinrouva.
"Papinrouva on ihan varmaan ollut täällä", sanoi äiti, "kyllähän minä nyt muistan, että hän kerran puhui heinissä keittämisestä, mutta en ole tullut panneeksi sitä mieleeni. Kun meillä on puita tarpeeksi, niin ei tule ajatelleeksi semmoista." "Kyllähän se niinkin on", riensi Liisa sanomaan, "mutta tällä tavoin ei puuro pala pohjaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät