Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ylös, Kuisma, pata tulelle, sinun on vuorosi! Tee, Jouko, minun puolestani, pyyteli hän vieressään istuvaa nuorta miestä, melkein poikaa vielä, minä sinut sitten kymmenkertaisesti palkitsen, ja haukotellen, kädet niskan takana, heittäytyi Kuisma havuiselle vuoteelleen. Joukon on hankittava pataan pantavaa, virkkoi hänen isänsä, tuo ennen muita makuulta noussut mies.
Ja sen perästä hän nousi pöydästä jättäen ruuan pitelemättä, meni ovelle, vihelsi Trustya ja tuli muutaman minutin päästä takaisin vielä suuremmalla kiivaudella kuin ennen vakuuttaen minulle, että se ei ollut mitään vaarallista, mitään sydämelle pantavaa, ja pyytäen minua kaikella muotoa rohkaisemaan mieleni ja koettamaan olla iloinen, kun lähdin sisään äitini luo.
Muistatkosta hänen esittelemistänsä kerran pitäjän kokouksessa laina-kirjaston asettamisesta seurakuntaan, joka olisi tullut maksamaan pitäjän miehille sata riksiä, väliäkuin ei meillä olisi muuhun rahaamme pantavaa. Minä annoinkin hänelle silloin kelpo muistopalan, jonka toivon sattuneen hyvään maahan.
Ei saa kukaan lähteä kaupungista, komensi vääpeli, se on kielletty. Siihen ei kukaan vastannut, mutta tiellä näkyi yksinäisenä ja jylhänä Tasma. Tehkäät haudat avaroiksi! huusi hän. Kuolema käy ympäri etsien omaansa. Kuulkaa! Tuossa hän taas huutaa, kuiskasi väki kauhistuneena. Nyt jo kolmatta päivää. Tietäjätär lähestyi ja huusi taas varoittaen: Tehköön myttynsä kellä on myttyyn pantavaa.
Ja hänellä semmoinen varsinkin oli tarpeen. Tuli arpajaiset, illanvietot, häät tai muut kestit, niin tuskin oli leninkiä päälle pantavaa. Tuosta kun laittoi, niin moneksi vuodeksi kestäisi hyvällä pidolla. Hän kysyi hintaa. »Kuusikymmentä penniä», vastattiin. Ei kuin kuusikymmentä penniä! »Neljätoista kyynärää.» Hän koetti laskea itsekseen, mutta ei saanut selvää, sillä ajatus ei juossut.
Pyytäisin vähäkään ruokaa! alkoi hän rukoilla rouvaa, joka sattui olemaan keittiössä. En moneen päivään ole saanut suuhun pantavaa, paitsi pientä palaa jäkäläleipää, jonka muuan hyväntahtoinen merimiehenleski antoi vähästäänkin minulle. Antakaa hyvä rouva, kulta rouva minulle jotakaan, muutoin ma kuolen tuohon paikkaan!
Juurihulikkaan pantavaa on vaikeampi saada, auttoi Vihtori. Ikävä tunnelma haihtui, toisten täytyi ruveta nauramaan. Heinonen myönsi: Kyllä siinäkin on perää. Martti katseli ikkunasta hämärtävään yöhön. Tunnustuksesta innostuneena jatkoi Vihtori: Perääpä hyvinkin! Eikä tähän aikaan kenenkään täysijärkisen ihmisen kannata mennä naimisiin muutenkaan.
Näin oli Jumalan rauha, jota ennen katsottiin tähän aikaan kuuluvaksi, nyt jäänyt pois tavasta; päinvastoin ei ollut harvinaista, että juuri suuret kirkkopyhät valittiin taistelun kautta toimeen pantavaa Jumalan tuomiota varten, jonka kaltainen nykyinenkin kiista suuresti oli.
Päivän Sana
Muut Etsivät