United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syyskuun päivä alkoi hämärtää. Katarina seisoi keittiössä hellan ääressä pidellen tulella pientä pannua. Siinä seisoessaan hän loi aran silmäyksen ensin eteisen oveen, sitten oveen, joka johti viereiseen huoneeseen, jonka jälkeen hän otti povestaan pikkusormen suuruisen pullon, ja irroitettuaan sen suulta varovaisesti lasitulpan, kaatoi hän pannuun muutamia pisaroita mustaa nestettä.
Hän ei rikkonut kuin tuon yhden munan pannuun ja tiesi kuitenkin paistavansa yhden liikaa. »
Riikka nosti pannun tulelta, kaatoi kuppiin ja siitä taas pannuun takaisin, puhdisti suun ja painoi kannen kiinni. Kuuletko sinä? Minä kysyin, joko tavarat ovat koossa? Milloinka minä olen niitä joutanut keräilemään. On tässä ollut työtä muutakin. Siinä et olisi kauvan viipynyt. Mutta yhden tekevä. Saatan minä vähän päästä tulla uudestaankin niitä hakemaan.
Kyllä minä siitä huolen pidän, menehän vaan, sanoi Auno ja samassa tempasi sängyn päässä olevan ison harmaan arkun kannen auki, nosti sieltä kirkkaan pannun ja ruskeamaalisen neliskulmaisen kahvimyllyn, jonka laatikosta kaasi pannuun huomenaamuksi varatut kahvijauhot ja lähti pannuineen ulos.
»Vaan sanopa nyt sinä, Ella, alkoi John hymyillen, »mitä varten Jumala loi sitten maailman?» »Ett' ois lystimp' olla.» Hän puhui Savon murretta niinkuin Miina. »Että kellä olisi lystimpi olla?» »Jumalalla itsellään ja meillä immeisillä.» »Oi tuota lasta, kuinka on viisas», ihmetteli Miina, kaataessaan kahvia pannuun. Ella, näet, oli hänen lempilapsensa.
Valva veti akkunan kiinni jälleen, mutta katsahti vielä kerran maantielle päin, ja sielläpä näkyi tomupilvi oliko se hän, joka siellä tuli? Nytpä täytyi kiirehtiä panemaan kahvia pannuun olihan vesi jo kiehumassa pian se tulisi valmiiksi. Valva meni ruokasaliin. Siellä Salovaara seisoi akkunan ääressä ja sanoi: "Tuolla tulee joku vieras, kuka lienee? Hevonen on juuri kuin Tuomelan Maurin rautio.
Olisinpa melkein ollut halukas muuttumaan luppakorvan penikaksi ainakin sillä kertaa. Kohotti taas piika kattilan kantta ja tähysteli sinne kotvasen aikaa totta kai oli siinä tekeillä joku tärkeä herkkuseotus. Otti hän sitten voita suuren nokareen veitsenkärellä, ja pudotti sen siihen moniosaiseeen matalaan pannuun.
Ja kaataen porot veden kanssa sumppipannuun sanoi hän lisää: »Keittää heistä sumppia, niin vähemmän tarvitsee keittäessä panna kahviin jauhoja.» Hän kaasi sumppia pannuun, otti puun ja alkoi hämmentää liettä, arvellen keittää kahvia hiilillä. Mutta turhaan hämmenteli hän, ihmetellen: »Ka! Jäikö se nyt tuo hiillos illalla peittämättä, kun se on sammunut.»
Kenonen pujotti rihmaa neulan silmään ja kehasi: »Ei ole ennen istunut, vaan nyt istuu, kun Tahvo Kenonen kerran Liperiin joutui. Pane, Anna Liisa, rahtilaisille kahvi porisemaan, ja pane kahvia ja sikuria pannuun niin että sitä pitää olla yhtenä puurona!» Liperin rahtilaiset kuten muutkin liperiläiset ovat yleensä tunnetut viisaudestaan.
Hän jo siinä ajattelemaan: »Jäiköhän se sinne yöksi, kun ei tullut ... vaikka aukihan se oli porstuan ovi!» Hän nousi, otti kahvipannun, avasi sen hatun ja haisteli sisusta. Kipristi vähän nenäänsä, pani vettä pannuun ja huuhdellen sillä poroja pois sanoi: »Jo nuo joutaa huuhtoa pois... Muikealle haisevat...»