United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin sanoi eno Kasperi anteeksi antamattomalle isällensä ja hänen koko ruumiinsa tärisi epätoivon vimmasta. Ukko ei puhunut yhtäkään sanaa, lähti vaan könttimään kamariinsa. "Rauhoitu nyt jo, lanko, ja pane levähtämään, että virkistyt! Huomennapa sitten saadaan likemmin keskustella", sanoi Iikka. "Huomennako? Minua ei ole huomenna täällä", sanoi eno Kasperi. "Missäs sitten?"
»Mitähän siinä noita huonompiasi kiusaat», virkkoi Iikan Antti, joka koko illan oli ollut möhrytuulella. »Huonompiasi? Luuletko sinä sitten itseäsi paremmaksi kuin minä oon, vai?» »Mitähän tuossa nyt?» »Mutta jos sulla vain on ajatusta, niin ihan paikalla minä olen valmis kuin sotamies.» »Pane hiiteen...! taas nyt yhtä myötään riitaa haastat. Puhutaan muusta.
Isäntä kuitenkin tunsi läpi sen ryökkäisen peitteensä rupeavan polttelemaan joka kohtaa, ihan kuin tulen välissä. Niin kohotti hieman päätään ja vihaisesti tiuskasi: Pane rikeneen ovi auki! Palvautuu tänne. Kaikkia hulluja...
Aamupuoleen hän sanoi: "sinä olet väsynyt, lapsi tule ja pane maata;" ja hän osoitti sormellansa vähäistä sänkyä, joka oli hänen oman vuoteensa vieressä. Vaikka nämät sanat lausuttiin käskevällä tavalla, oli niissä kuitenkin toisenlainen sävel, kuin se tavallinen metallinen lujuus, joka jäädytti sydäntä jonkunlainen värähdys, joka oli melkein hellä.
JAGO. Pane sormesi noin, ja ota oppiaksesi. Huomaa, millä kiihkeydellä hän alussa mauria rakasti, tämä kun osasi kehua ja luonnottomia valheita hänelle ladella; ja ijätikö hän moista lörppäkieltä rakastaisi?
Missä sitä käytetään, on huomattu, että sen epäonnistuneesta käyttämisestä syntynyt tappio on suurempi kuin siitä saatu hyöty. On hyvin ikävä, että Uuden Englannin tyttäret eivät enää itse pane hiivaa, eivätkä kohota leipää tällä käytännöllisellä tavalla.
Minä antaudun sen rangaistuksen alaiseksi, minkä Teidän ylhäisyytenne suvaitsee minulle määrätä. Minä en pane elämälle niin suurta arvoa että pelkäisin kuolemaa. Niin, minä tiedän että te olette rohkea mies, sanoi kardinaali melkein lempeästi; minä voin siis ennakolta sanoa teille että teidät tuomitaan, ja tuomitaan kuolemaan.
Ja kun Rosel meni, kantaen täysinäistä maitokiulua, pihan yli, johon parhaillaan kimokin talutettiin tarkastettavaksi, sanoi talonpoika: "Tuo tuolla se on minun sisareni. Rosel! Pane kiulu pois ja valmista jotakin illalliseksi, meillä on muuan sukulaisemme vieraana; kyllä minä kannan kiulun ylös". "Ja tuo pieni tuolla lie kaiketi laulanut toista ääntä?" uteli vieras. "Onko hän myöskin sisar?"
Isäntä sanoi: "Berliiniläiset esiintyvät aina puheenjohtajina ja sanovat aina viimmeisen sanan; mutta korvaukseksi siitä he sitten huvittavatkin koko seuraa. He räpättävät kuin korpit, mutta syvemmältä tarkastaen ovat he hyväntahtoisia, eivätkä pane pahaksensa nuhteita, kun ne vaan heille sanotaan ystävällisesti".
Eikö olisi hauskaa, kun ei tarvitsisi koskaan vastaisuudessakaan sulhonsa rakkautta epäillä, vaikka mitä sattuisi. SELMA. Tietysti. IINA. Pane hänet sitte koetukseen. SELMA. Niin no, mitäs pahaa siinä olisi. Mutta kuinka? IINA. Sen kyllä keksimme.