Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Jo on joutunna kotia Sanotulta Saksanmaalta, Vaikka vaaroissa monissa, Läikkyvissä lainehissa, Suurten sulkujen seassa, Meren jäähän jäätymässä, Kohti kulkeissa kotia. Sielt' on julkinen Jumala Ilman vaaratta vetänyt, Tuonut tänne toista tietä Paljon pakkasen ajalla. Näin on kulkenna kuningas Kanssa kultakumppaninsa, Varsin vaivoista valitun, Kanssa pulskan puolisonsa, Ruotsin kruunatun emännän.
Se painui, kun petti mun ystävä ylin; minut jätti hän yöhön ja päivien päättömien pakkotyöhön. Vain talven nyt tunnen ja pakkasen sylin, ah, aurinko meni, mene pois, mene pois polo rakkauteni! Hämy hangille lankee.
Siellä oli paljon kaupunkilaisia: pormestari, pari maisteria, viskaali sekä naisia, huumaantuneita, posket pakkasen ja alkohoolin piinaamia. Arnold esitti tuntemattomat vieraat. Oli siellä Irmakin. Hänet esiteltäessä sanoi Arnold ollakseen hyvin leikillinen: Tässä on tuleva vaimoni, kun sinä minut jätät. Sepä on hyvä, vastasi Ester ihan luonnollisella äänellä.
»Sen kasvot oli kylmännyt niin pahoin», jatkoi ukko. »Ne kohosivat suurille vesirakoille ja kuka tietää miten käypi... En kuitenkaan usko kovin pahaa, kun saatiin kuitenkin katsoa pakkasen jälki.» Juken tuhkan harmaista silmistä näkyi valkeaiset ympäri terästen ja kesken ukon puheen vapisten kysyi: »Mutta miten arvelette kihlauksen tänä iltana?»
Komendantin asunto oli valoisa ja hauska. Naisten valkoiset puvut ja kukkais-kiehkurat sointuivat sangen hyvin pyryn ja pakkasen maalaamien rusoposkien kanssa. Samovaara kiehui kihisten ja karavaanitee höyrysi. André oli taas oma itsensä.
Pakkasen tullessa nämät märät viittamme jäätyivät ja pitivät kävellessämme omituista rapinaa, vähän siihen tapaan kuin hienohelmain "tärkätyt" alushameet. Joulukuun 18 päivän aamulla saimme muuton ja tulimme pääpatterille tykkien vartioiksi. Lunta satoi vaan ehtimiseen, sitä oli jo karttunut lähes puolen kyynärän paksuudelta.
Mutta morsian yksinään istuen vain antoi toimia sisarten. Hän laski pitkiä tuntejaan, hääpukunsa musta polvellaan, sillä valkea kuului nuorille vain. Omaan kohtaloonsa tuijottain hän katsoi, myrsky rinnassaan: hän oli kuin syksy varhainen, kun jäljellä kaikk' on kukkaset, mutta panemina pakkasen.
Kummalliselta minusta tuntui, että köyhäin perheiden täytyi joka talvi vilusta väristä, jopa sairastuakkin pakkasen kynsissä, ja luonto sillä välin säästi lämpöä säiliöihinsä lämpöä, joka ympäröi heitä kaikkialla, jota oli kaikessa, mitä ikinä he liikuttivat ja käyttivät! Ihmisen sieluelämässä on sillä varma vastineensa.
Läpi tuiskun kiirehti hän yhä eteenpäin tuntematta pakkasen kovuutta, sillä häntä lämmitti omiensa tapaamisen toivo. Niin joutui mies viimein puolen yön aikana Höytiäisen kanavan lähelle.
Sitä etsittävää lääkettä, sitä ei vaan tullut tietoon. Mutta sillä aikana sai kuitenkin ukko Koponen talon emännältä tilkan viinaa, pani sitä pahkakuppiin. Kupin pani hattuunsa vasemmalle polvelleen, tulirautansa otti tuluksistaan, sillä hämmenteli sitä viinaa, puhalteli siihen ja päätään kallistellen silmät suurina ja kasvot totisina luki pakkasen synnyn kolmeen kertaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät