Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Ja hän otti orjan muodon tuo pyhä Jumalan Poika, itse painui paatoseksi, ilman lintuna liversi, meni pois meren kalana, vaahtopallona palasi, puutui puuksi, maatui maaksi, kasvoi kukkana kedolla, toukkana kukan kuvussa, perhosena päivän alla. Paistoi marjana mäellä. Koppoi marjan kourahansa Marjatta, korea impi, synnytti Pojan pätöisen.
Kotinsa tuntui hänestä tyhjältä, hän oli väsynyt eikä viitsinyt olla ylhäällä, vaan pani maata, mutta uni ei tahtonut tulla hänen silmiinsä. Kauan hän käänteli itseänsä, ennenkuin vihdoin nukkui uneksien sinisistä silmistä, kanteleesta ja suloisesta laulusta. Kesäaurinko paistoi taas kirkkaasti. K veden aallot loiskivat hiljaisesti pappilan rantaan.
Viimein vaati väsymys osansa, ja kreivi vaipui sikeään, vahvistavaan uneen. Kevätaamun varhainen aurinko paistoi pienestä ikkunasta sisään, kimallellen hänen vielä vanhoillaankin kauniin päänsä ympärillä: ehkä se olikin hänen isoäitinsä henki, joka katseli häntä näin äidillisen hellästi ja näin heloittavan kirkkaasti.
Mutta aurinko paistoi iloisesti, ihan kuin olisi tahtonut sittenkin antaa uutta uskallusta ja elämäntoivoa. Ja vaikk'ei enää ollut oikeutta tätä kotia rakastaa, niin se tuntui kumminkin näyttävän luotansa ikäänkuin tietä eteenpäin. Olihan Heikillä muka muutakin rakastettavaa. Mitä? Esimerkiksi ne Helsingin toverit, joihin hänellä oli sellainen vaikutusvalta.
Sellainen aviomies tuolla suloisella, kalpealla ja hienopiirteisellä naisella, jonka kauniit ja täyteläiset muodot muistuttivat tanagralaista pystykuvaa!... Kuinka oli hän joutunut tänne yksinäiseen häkkiin selailemaan noita paksuja konttorikirjoja, joiden valkeat lehdet näyttivät lainanneen värinsä naisen kalpeilta poskilta?... Eihän hänen ohuet sormensa jaksaneet käännellä kirjan lehtiäkään, saatikka...! Täällä täytyi siis tuon poloisen istua yksin, kun ulkona paistoi ihana helmikuun päivä, heloitti pitkin bulevardeja, jotka vilisivät vilkkaita sulottaria, siroja pukuja ja hymyileviä kävelijöitä.
Portinvartija osoitti ylös ovelle; se oli auki; ei ollut ketään, joka olisi ilmoittanut rouvalle vieraan tuloa. Hän odotteli hiukan porstuassa ja astui sitte edemmäksi. Kun hän avasi oven seuraavaan suojaan, tuulahti lämmin, tuoksuava ilma häntä vastaan. Kuu paistoi saliin; sen valossa huomasi hän naisen istuvan nojaustuolissa, uunin edessä, puoleksi mustunutta hiilosta katsellen.
Puut siellä punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle, hopealle hongan oksat, kullalle kukat kanervan. Siell' oli mäet simaiset, kalliot kananmunaiset; mettä vuoti kuivat kuuset, maitoa mahot petäjät, aian nurkat voita lypsi, seipähät valoi olutta. "Hyvä oli siellä ollakseni, armas aikaellakseni.
Ilon aurinko paistoi täydeltä terältä pojalle hänen nuoruuden ikänsä alkuvuosina. Tuo nuori, viaton sydän oli sopusoinnussa maailmansa ja itsensä kanssa aavistamatta mitä taisteluita tarvitaan, ennenkuin nuorukainen taipuu maailmassa vallitsevan järjestyksen alaiseksi.
Hän nouti hänelle vettä lähteestä, paistoi hänelle parhaita paloja kengurusta ja teki kaikki, mitä hänen voimissaan oli, saadaksensa hänen unhottamaan erämaan ja kaiken lääkärinhoidon kaipauksen. Trevori poloinen ei voinut nauttia mitään.
Pieni punareunainen pilvi, jonka Cethegus oli edellisenä päivänä huomannut, oli ollut tavattoman suuren mustan pilviseinän enteenä. Se oli yön aikana noussut idästä, mutta aamusta saakka se oli pysynyt aivan liikkumattomana, tuhoa uhkaavana merellä, peittäen puolet taivaanrantaa. Etelässä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja sen säteet olivat pistävän tuliset.
Päivän Sana
Muut Etsivät