Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Trevori tuli tästä vakuutetuksi, että esivalta oli uuttera ryövärien takaa-ajamisessa ja hänessä heräsi myöskin toivo, että he voisivat löytää ja vapauttaa Helenankin. Mutta korpraali arveli, että siihen olisi sangen vähän toivoa, sillä metsässä saattaisi yksi turhaan etsiä toistansa koko elämänsä ajan. Kuusi päivää matkustettuansa saapuivat nämä kaksi miestä vihdoin Hobarttown'iin.
"Jos hän on länteenpäin mennyt", sanoi Trevori, "niin tulee hän sinne, mihin majori on jättänyt tyttärensä ja rahansa. Kuka tietää, mitä siellä jo on voinut tapahtua! Seuratkaa minua, korpraali, kahden miehen kanssa, mutta meidän pitää marssia niin pian kuin voimme." Samassa lähti hän liikkeelle, sillä hänellä oli syy pelätä pahinta, jos Brandon olisi luolan löytänyt. Vangit.
Korpraali pani pajonetin muskettiinsa ja tunki eteenpäin kapteenin vieressä asukkaita vastaan. Yhdistettyinä tiheään joukkoon kohtasi näitä hyökkäys keihässateella. Tämä ei pysynyt pahoitta seurauksitta, kun välimatkaa ainoasti oli kaksikymmentä askelta. Trevori sai keihään rintaansa ja korpraalin sattui kolme.
Trevori vaipui pian taas levottomaan uneen, hehkuva kuume vetäytyi hänen kulmillensa ja huulensa kuivivat yhä enemmän. Korpraali huomasi kauhistuksella enteen vaaralliseen haavakuumeesen, joka vähän sen jälkeen puhkesikin ja sitte yhä yltyi. Vankeus villien luona. Molemmat pahantekiät olivat joen rannalla olevalta mäeltä katselleet tappelun loppua ja villien palausmatkaa.
"Täällä näkyy monet jälet. Myöskin tiedän minä, että ne tavallisesti marssivat, kolmin neljinkymmenin joukossaan." "Nämät jälet eivät näytä miellyttävän teitä?" sanoi Trevori. "Ei, totisesti ei", vastasi korpraali vakaisella katsannolla. "Ei ole leikkiä kohdata asukkaita metsässä. Ensiksi ovat heillä keihäät, joita heittävät suurella varmuudella neljän viidenkymmenen askeleen matkan.
Sillä välin olivat sotamiehet luutnantin käskyllä ajaneet pahantekiät rannalle. Täällä yhtyi heihin Trevori ja vaati pahankekiöitä antaumaan ja turvautumaan maaherran armoon. Muutamat näyttivät olevan taipuvaiset suostumaan hänen ehdoitukseensa, mutta useat tuumasivat, että olisi ryntääminen lävitse ja yhdistyminen Brandonin ja Rogerin kanssa.
Hän nouti hänelle vettä lähteestä, paistoi hänelle parhaita paloja kengurusta ja teki kaikki, mitä hänen voimissaan oli, saadaksensa hänen unhottamaan erämaan ja kaiken lääkärinhoidon kaipauksen. Trevori poloinen ei voinut nauttia mitään.
"Tiedättekö", huusi Trevori häntä vastaan, "että Brandon on paennut yhden kumppanin kanssa?" Isä vapisi ajatellessaan tyttäriänsä, ja hänen surunsa tuli yhä suuremmaksi, kuu Trevori muutamilla sanoilla ilmoitti hänelle, että Brandon luultavasti oli mennyt luolalle.
Trevori tunsi uusien toivojen elähyttäneen itseänsä, sillä hän ei epäillyt, ettei se urhoollinen tyttö viisaalla älyllään tekisi kaikkea, mikä voisi heidän pelastustansa edistää. Kun aurinko oli likellä laskuansa, neuvoi korpraali, että he palautuisivat jälleen luolalle, ottamaan mukaansa ne kaksi sinne jätettyä sotamiestä. Mutta Trevori päätti aikaa hukkaamatta jatkaa takaa-ajamista.
Nyt olisi niiden luonnollisesti sinne rynnistäminen ja jos sotamiehet menisivät perässä, olisi hänellä ranta vapaana." "Te luulette siis, että Brandon on paennut länteen", sanoi Trevori levottomasti. "Siitä ei tarvitse ensinkään epäillä; idässä ja etelässä on meri, pohjoista, Hobarttown'iin menevää tietä ei hän valitse; siis ei jää hänelle muuta jälelle kuin paeta länteenpäin metsään."
Päivän Sana
Muut Etsivät