Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Nämä ryntäsivät riemuiten esiin ja heittäysivät osiksi pahantekiäin, osiksi kapteenin ja hänen kumppaninsa päälle. Brandon ja Roger juoksivat joen rannalle, koska he ennen kaikkia tarvitsivat aikaa ladataksensa, mutta Trevori tappoi yhden villeistä kaksipiippuisella pyssyllään ja haavoitti toisen pahasti.
Horton seisoi hetkisen kielettömänä, sitte rohkaisi hän mielensä ja keskusteli kapteenin kanssa, maatako vai merta voisi pikemmin ennättää luolalle. He keksivät sen soveliaimmaksi, että Trevori jatkaisi matkaansa maitse ja Horton meritse; mutta kun he erosivat kättä puristaen, seisahdutti uusi näky heidän askeleensa.
Käsikahussa käyttävät he hyvällä osavuudella kovasta puusta tehtyjä nuijiansa, ja viimein on heillä vielä yksi merkillinen ase, nimeltä Bomera, jota he lingottavat arvaamattomalla ketteryydellä." "No, niinpä täytyy meidän valmistaa itseämme kovaan tappeluun", sanoi Trevori, käyden edemmäksi, "ja kentiesi karkaa meidän päällemme yht'aikaa kaksi vihollista. Mutta maltas, mitä tuo on?
Aseettomina ja kädet ja jalat sidottuina vietiin heidät isompaan veneesen ja sitte vartiosotamiehillä luutnantin päällikkyydessä olevilla varustettuina Hobarttown'iin. Suureksi harmiksensa huomasi Trevori, että Brandon taas oli pakoon pääsnyt ja neuvotteli nyt korpraalin kanssa, kuinka päästäisiin sen vaarallisen miehen jälille.
"Helena!" huusi ääni, jossa ahdistunut tytär tunsi isänsä, "Helena, missä sinä olet? Helena'" "Täällä", huusi Silman, joka taisteli toisten villien kanssa. "Täällä hän on! Yksi musta on tarttunut häneen!" Siinä samassa oli Trevori muutamien sotamiesten kanssa saapunut huipulle.
Hän oli mitään vahinkoa kärsimättä kulettanut sitä kolme tuhatta peninkulmaa maanpallon toiselta puolelta tänne asti ja nyt piti hänen se nähdä palavana hylkynä. Ei vähemmin kauhistunut ollut majorikaan, kun näki liekkien hävittävän omaisuutensa. Trevori oli myöskin harmia täynnä konnantyöstä ja kehoitti väkeänsä suurimpiin ponnistuksiin prikin saamiseksi, ennenkun tuli saisi ylivallan.
Jonkun ajan perästä tunsi Trevori itsensä kyllin väkeväksi ylösnousemaan ja meni, korpraalin käsivarteen nojaten, metsään, katsellaksensa ympärillensä Helenaa. Mutta ei yhtään elävää sielua ollut siellä, ainoasti useain villien hengettömät ruumiit makasivat tuolla verisellä ja tallatulla nurmella.
Sillä välin tutki Trevori korpraalin kanssa sitä paikkaa, jossa Lovisa oli ollut piilossa, ja josta hän myös taisi nähdä ympärillä olevan seudun. Hän tuli pian vakuutetuksi, että ryövärit olivat voineet paeta ainoasti yhteen määrättyyn suuntaan, kun eivät taitaneet uskaltaa pohjoiseen päin Hobarttown'iin, ja korkeat kalliot meren rannalla olisivat estäneet heidän pakonsa.
Trevori, joka oli tullut täydellisesti entiselleen, seurasi häntä ja vei heidät sille paikalle, jossa hän oli maannut haavoitettuna monta päivää, seurataksensa sieltä, jos mahdollista, asukkaiden jälkiä. Metsävalkea. Helena ja Silman viettivät sillä välin asukasten kylässä yksitoikkoisia ja murheellisia päiviä. Erittäinkin vaivasi heitä sukulaistensa kohtalon tietämättömyys.
Trevori tömisti hurjasti maata, käski väkensä seuraamaan häntä, kiiruhti niin pian kuin taisi luolalle ja saavutti sen puolessa tunnissa. Kun hän vielä katseli jälelle jätetyitä, ympärinsä viskotuita kapineita, saapui majorikin, osa merimiehiä muassaan. Tämä antoi sytyttää tulisoitot, tutkiaksensa luolan sisusta ja molemmat sotamiehet määrättiin haeskelemaan pakolaisten jälkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät