Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
He tulevat vinhaa vauhtia rinnettä alas, laulaen uhmaavaa, kiihdyttävää laulua, jonka loppupoljennot jymähtävät kuin nuijan iskut. Orjain laulu: Ei-ei, ei! Ei-ei, ei! Ei-ei auta ei jumalaiset, ei manalaiset! Ei-ei auta ei jumal-auta muu kuin rauta, orjan nyrkin, orjan nyrkin raudanraskas paino! JOUKOSTA Huutoja: Hei, Urmas! Kakskymmentäviis vuotta, Urmas!
ROINILA. Onpa aivan kuin sadan leiviskän paino olisi hartioilta nostettu. ELLI. Ja meitä kerrassa olisi viskattu maailman huolista taivaan iloon. EERO. Ja enkelitten pariin. Juuri niin minustakin tuntui, kun näin sinut, Elli. Oliko sinulla edes ikävä minua, tyttö? ELLI. Vielä vain. Ei vähääkään. EERO. Onkohan tuo totta? Näytäpä silmiäsi vähäisen! No, arvasinhan sen, ne puhuvat ihan toista.
"Minä en juuri mielelläni tahdo yksissä tuumin naisten kanssa mitään toimittaa," sanoi Kenelm tylysti. "Papit ovat tottuneet saamaan niitä taipumaan. Varmaankin te, sir, sovitte paremmin tähän toimeen kuin minä." "Sallikaa minun kaikessa nöyryydessä epäillä sitä; ei ole aivan helppo saada vaimoja taipumaan, kun vuosien paino selkää rasittaa.
Oi, siitä voi joutua vallan epätoivoon!» «Sinun olisi paljon parempi», lausui Louise, «mennä nukkumaan, silloin päänkivistys ja paino häviäisivät.» «Mutta se on minun mielestäni ikävä keino!» lausui Henrik hymyillen. «On inhottavaa että tarvitsee niin kauan nukkua!
Mutta nyt otti neiti sen oikeana hopealusikkana ja se olisi tuntenut siitä iloa, jos ei olisi ollut sydämessä lyijymöhkälettä, joka esti hänen iloitsemaan kunniastansa. Kului useampia vuosia ja se pidettiin oikeana hopealusikkana, niin hyvästi se oli hopioittu ja niin hyvästi paino punnittu; mutta emäntä kuoli.
Kaikki lainsäädännön paino siirtyisi kohta sille alalle, joka on työväelle tähdellisin eikä pysyisi yksinomaa vaan varakkaiden luokkain elinkysymyksissä; lainsäädännön kärki siirtyisi toisin sanoin työnantajain ja työnkauppaajain keskinäisten välien järjestämiseen.
Kuningas puolestaan otti lujan asennon ja ojensi miekkansa, tähdäten metsäkarjun kurkkua tai, pikemmin sanoen, rintaa vasten, kaulaluun kohdalle; täten olisi otuksen oma paino sekä tulinen vauhti syössyt sen surman suuhun.
ANGELO. Koettakaat itseänne lohduttaa, herra. CANZIO. Hyvästi kaikki! ANGELO. Aika on voimallinen. CANZIO. Se otollinen aika, jonka olen jättänyt jo kauvas. Yli rajan rynkäsin kuin hullu, huolimatta vartijan varoittavasta viiristä. Nyt on myöhän enään pyrkiä takasin; mua lykkää alas kipenöitsevä paino, velan paksuus, joka voisi ulettua maan mullasta Tähtelään ja peittää kaikki korkeuden loimot.
Minä arvasin Ellin juonen ja olin taas kuin maahan lyöty ja semmoista menoa se sitten jatkui aika. Ja kun juhla oli lopussa ja minä ajoin isän ja äidin kanssa kotiin, en minä jaksanut enää huomata yön pehmeää runoutta, en kuusien hymyilyä, en yölinnun kehräämistä. Istuin takaistuimella kuin raskas paino hartioilla. Isä istui äidin kanssa edessä. Eräässä ylämäessä käveli hevonen laiskasti.
Klaus oli kyllin urhoollinen ja teki taloutta sen verran kuin kaksi muuta; mutta olla kuolleen Annan kanssa samassa tuvassa, kun vielä lisäksi on semmoisia ajatuksia päässä, se oli kuitenkin vähän omituista. Häneltä putosi suuri paino sydämmestä, kun hänellä oli tuvan avain taskussa ja hän näki neidin menevän lapsen kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät