United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta siitä hänen päänsä kävi yhä raskaammaksi. Kortit alkoivat häntä vaivata niin, että hänen viimein täytyi nousta ja syyttäen pahoinvointia lähteä kesken pois. Ulkona oli pimeätä kuin säkissä, ei nähnyt kämmenen vertaa eteensä. Siinä kävellessä tuntui Rollerista juuri kuin olisi jotain pudonnut hänessä alas ja vajonnut yhä syvemmälle. Päästä se alkoi ja tuntui sydämmeen asti.
Julien tuntui odottamatta käyneen paljoa ystävällisemmäksi, ja hänen nuoressa vaimossaan heräsi hiukan parempia toiveita. Jeanne muuttui iloisemmaksi, vaikka toisinaan tunsikin omituista pahoinvointia, josta kuitenkaan ei puhunut mitään.
Mutta minulla on niin erinomaista lajia, että kapalolapsikin voi niitä polttaa tuntematta lainkaan pahoinvointia. Ne maksavatkin minulle sievän summan: neljä taaleria tuhat.» »Tuhannen tulimmaista», sanoi Witt, »nepä vasta mahtavat olla hyviä sikareja. Niitä minä tahdon polttaa yhden.» »Oitis», sanoi Flick ja toi kourallisen tätä hienoa tavaraa. Witt valikoi.
Kolionskista tulin minä Tomskiin, jossa tunsin hiukan pahoinvointia itsessäni, mutta jatkoin matkaa Kainskiin. Siellä oli minun pakko asettua vuoteenomaksi.
Ehkä heidänkin sydämessään vienommat sävelet olivat päässeet soimaan, sillä he eivät saattaneet olla huomaamatta, että heidän nuori veljensä kärsi katkerasti, vaikka hän tukahdutti kaikki valitukset. Kun Aleksis jäi yksin, lukitsi hän huoneensa ovet, ja siellä sisällä oli kaikki ääneti. Hän tunsi sydämessään ruumiillista pahoinvointia.
Se ei ollut surullista, ei se ollut iloistakaan. Juhlallista se oli, vaan niin raskasta, niin peloittavaa, vaativaa, tuomitsevaa... Mitä oli? Ja mitä oli tuleva? Oli kuin suuret, raskaat ovet olisivat hiljalleen auenneet, joitten takana oli jotakin kauhean vakavaa, suurta ja peloittavaa... Hän tunsi pahoinvointia istuessaan kirkossa ja kuunnellessaan saarnaa.
Kun kaikki kävi ympäri, ajattelin, enhän ollut muita pahempi ja sitten hymyilin ja aloin vertailla itseäni moneen muuhun, täysipainoista hyväntekeväisyyttäni heidän huolettomaan, välinpitämättömään julmuuteensa. Olin tuskin ennättänyt päästä tämän itserakkaan ajatuksen päähän, kun tunsin äkillistä pahoinvointia. Minua tukehdutti kuolettava yökötys, ja horkka puistatti koko ruumistani.
Vimparin vaimo oli kuin haudasta noussut, laiha, silmät syvällä päässä ja iho mustankellertävä. Ilma oli täällä niin tukehduttava, että alkoi tuta heti pahoinvointia. »Onko se vai eikö Elsa naimisissa?» kysyi Vimparin vaimo. »En minä ole.» »No sepä kumma, että Elsaa ei ole vielä viety. Vaan ei taida huoliakaan kaikista. On se kuitenkin jo katsottu ylkämies?»
Hän kärsi, mustasukkaisuuttako vaiko jotain muuta sielullista pahoinvointia, sitä hän ei voinut itselleen selvittää, sielussa vain tuntui tuskaa. Oh, ajatteli hän taas itsekseen, naurettavaahan on minun huolia sellaisista lapsellisuuksista, ja kuitenkin ... hän tunsi sisällänsä kylmän väristyksiä, juuri kuin keväthallan asettuessa hedelmäpuiden hienoille ja hennoille kukille.
Parhaan taitonsa mukaan koetti hän noille isännille selittää, mitenkä kansakoulunopettaja luonnontiedettä opettaessaan oli sanonut, ettei käärmeen myrkyn imeminen vahingoita vähääkään, kuin ei vaan imijällä ole suussa haavoja. Sentähden oli hän uskaltanut koettaa, eikä nyt tuntunutkaan pahoinvointia myrkyn imemisestä. Samu puristi Hilman kättä ja sanoi: Kiitoksia paljon, Hilma!