Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Nämä kuusisärmäiset kennot, sanoo Réaumur edelleen, ovat näet yhteenliitetyt lomitusten kylki kyljessä toistensa vieressä, siten että se paine, joka pyrkii levittämään kunkin kennon sivuja ulospäin, kohtaa vastavaikutuksena saman paineen viereisen kennon puolelta.
Kappaleissa ei ole siis olemassa mitään semmoista vetovoimaa, joka ne vetäisi toisiinsa. Vaan niiden ulkopuolella on olemassa luonnossa oleva paine, joka ne painaa toisiinsa. Tästä syntyy kappalten painoksi nimitetty ominaisuus. Tämä on minun vakaumukseni. Ja tämä vakaumus ei ole nyt enää hypoteesi. Se on minun todistamani tosiasia.
»Vaapenoita?» epäili Mikko hypistellen karkeita parikunnan kartuusia laatikossa. »Jopas valehtelet!» »Valehtelet? Kuulepas, pruunin painekin on aina sitä parempaa, mitä suurempia hakoja ja lastuja. Se paine, oikein hyvä paine, jota värjärit viljelevät, on oikein suuria lastuja. Mutta ei täällä siitä ämmät huolisi, niille täytyy tuoda huonompia, hienoa puutua... Sellaista se on, mies.»
Kappalten »paino» ei riipu mistään maan vetovoimasta, vaan on olemassa avaruudesta päin vaikuttava paine, joka kappaleet lykkää, työntää maata kohti. *Tätä painetta voi vähentää.* Raa-sii-ke, ensimmäinen kivenkuljettajien esimies, on keksinyt tavan, jolla tämä vähentäminen tapahtuu.
Jos joku nyt päine, korvineenki On julistettu pyhimykseksi, Tai josko on pöövelin käsissä Hän täytynyt heittää henkensä, Niin jopa jo on sitä laatua, Että kauas kuvassa loistaa saa. Puunpiirto ja vasken kaikkialle Hänet tarjovi jo koko maailmalle. Ja jokaiseen tyydytään muotohon Jos alla vaan hänen nimens on; Kuin itse Herra Kristuksenkin Ei ole käynyt juur paremmin.
Sa lähde tulit uumenista maan, miss' ovat pimeys ja paine vaan, maan kylmän veren huulilleni toit, maan lapseks itsein tuntea sa soit. Niin kadotessa kukkain, tähtien, ma muistin, muistin: olin ihminen! ELEGIA Y
Tyhjyys kelpasi toisille, mutta hän oli toista mieltä, häneen oli pantu suuri paine sisästä ulospäin ja ulkonaisen päämäärän hän oli saavuttanut; syntyi kaivertava sisäinen tyhjyys, joka häntä kammoksuu! Vasta kolmas vuosikymmen toi uutta sisältöä hänen elämäänsä.
Potkas purren lainehille, istui paadelle pyhälle, katsoi menneiden menoa, hymähti hyvästit oudot: "Voi, te miehet mielettömät, lapset Kuuttaren latomat, tytöt tyhjien halujen, poiat unten ponnetonten! Tääll' oli elämä teillä, siellä vain vale-elämä, tääll' oli ihanne teillä, siellä itku vain ihanan, täällä täyttymys parahan, siellä vain parahan paine, ikikaiho kauneuden, onnen ollehen ikävä."
Päässäni on sisäinen paine, mutta ei mikään pääse sieltä ulos. "Kah, säkki valuu, minun täytyy viedä se aittaan" ja minä melkein ryntään sen kimppuun, sitomaan sen suuta. Sinä pyydät saada pitää suuta, kun minä sidon. "Elkäähän toki, te jauhotutte kyllä minä." Mutta sinä pidät kuitenkin, kiristät oikein lujasti, niin että rystyt menevät valkeiksi. "Kas niin, nyt minä autan sen selkäänne."
Sen silkin pyhät madot kutoneet on; Sen paine mumian nestett' on, mi taidoll' On immen-sydämistä valmistettu. DESDEMONA. Tottako? OTHELLO. Totta; varo sitä tarkoin. DESDEMONA. Voi, ett'en olis koskaan sitä nähnyt! OTHELLO. Haa! Kuinka niin? DESDEMONA. Miks on niin hyökkäävä ja kiivas haastis? OTHELLO. Hukassa? Poissako? Miss' on se? Sano. DESDEMONA. Jumala varjelkoon mua! OTHELLO. Sanotko?
Päivän Sana
Muut Etsivät