Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Se ei muorikaan tiedä nuorten asioista! päätteli itsekseen Liisa. Antaapas saada sitten suuret silmät! Liisa riemuitsi itsekseen siitä aavistamattomasta ilosta, joka oli Viion leskelle tuleva. Mutta jotenkin hänen piti saada Viion leskelle jo purkaa riemuaan. Yhtä ja toista puheltua sanoi Liisa: »Kuulkaa, Viioska! Muistatteko minuakin sitten joskus maailmassa?» »Miten ja milloin?»
Näin leppeänä ei oltu vielä milloinkaan ennen nähty tätä jäykkää, töykeätä, usein kovaa porvariskuningasta, ja moni päätteli siitä mielessään, että hänen päivänsä kohta oli päättyvät. Sen kauemmin ei tämä juhlallisuus kestänyt.
Viisaimmaksipa mielessään toki päätteli vihdoin, ett' Uni pettävä luo Agamemnonin, Atreun poian, lähtisi, viitaten siivekkäät sanat sille jo virkkoi: "Käy, Uni pettävä, luoksi akhaijein laivojen nopsain, hiipiös ääreen siell' Agamemnonin, Atreun poian, kaikk' ihan tarkalleen puhu, kuin sanat sulle nyt annan.
Ylpistynyt, ylpistynyt on herja, päätteli Muttila mielessään. Mutta pannaanpa poika tiukalle! Kysytäänpä häneltä, kuinka hän mahtaa tulla toimeen Englannissa. Ellei hän vaimonsa varoihin muka koske nimittäin. Eiköhän sittenkin mahda juosta tarpeellinen kultasuoni kotimaasta?
Sinähän et näine tietoinesi pelota, vaan kiihotat uteliaisuuttani», urhea ja kevytmielinen pompeijitar vastasi. »Minä menen hänen luokseen ja tiedustelen häneltä lemmenasioita. Jos kerran rakkautta on mukana noissa öitsilöissä, niin tottapahan hän tuntee myöskin sen salaisuudet.» Nydia ei vastannut. »Käyn hänen luonaan vielä tänään.» Julia päätteli. »Ei, miksen heti?»
Elsa oli laihtunut ja ollut alakuloinen, jotta äitiä oli ruvennut huolestuttamaan, että hän ei ole terve. Terve hän oli aina vakuuttanut olevansa, ja kun oli väliin reipas ja iloinen kuin ennenkin, päätteli äiti toisia syitä olevan Elsalla alakuloisuuteensa: nuoren sydämen haaveilut ja kaipaus.
Hän päätteli itsekseen, että aina liioittelevan Leenan koko touhu johtui siitä, että Leena nähtävästi piti nuken taivaansinisiä silmiä ylen kauniina. Mutta ettei Leena mitenkään tulisi nolatuksi innostuksessaan, lehtori hänelle ominaisen hienon kohteliaisuuden lisäksi sanoi mahdollisimman ystävällisellä äänellä: »Kyllä minä kuvittelisin rouvan pikku tyttönä hieman toisen näköiseksi.»
Aamulla ennen konttoriaikaa, keskipäivällä, juuri kun tehtävistä oli vähimmän puutetta, yöllä kalpean, sumuisen kuun katsellessa, kaikessa valossa ja kaikkina aikoina, kun katu oli täynnä väkeä ja kun se oli autio ja tyhjä aina oli juristi vartiopaikallaan. »Minä löydän hänet, vaikkapa minun olisi etsittävä häntä iäisyyteen saakka», päätteli hän.
Eikä ostamaan eloja eikä näyttelemään taas satamarkkasia. Lohdutteli sillä itseään, että ei siellä Anttia panna isännäksi, jos se tahtoisikin. »Eei, ehei toki tukkilaista panna isännäksi, joka vaan kanssa-asukkaan nimellä oli Tannilassakin. Ei, ehei... Mitäs joutavia, että Antti isännäksi!» päätteli itsekseen Jukke ja sovitteli, miten se ihan luonnostaan menee.
Hän mietti mittoja ja petäjän paksuutta, varmistui ja vahvisti: »Ei se ryökäle menisi ilman takarekeä... Ainakin jäisi takimaisen ruumiin pää jo reen kannan taakse riippumaan.» Hän miettiä pinnasi asiaa, varmistui siinä uskossa, että takareki on otettava ja päätteli: »Ei perhana vie sitä ilman takarekeä voisi vetää, jos olisi Anna Liisa samassa pölkyssä.
Päivän Sana
Muut Etsivät