United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän viittasi minua luoksensa päällänsä tietysti sillä kätensä, jotka pitivät häntä kiinni myrskyn väkinäisyyttä vastaan, eivät häneltä joutuneet. Hetkisen aikaa ryömittyäni pääsin kapin luokse matoen kuin rengasmato, ja kerta sinne päästyäni tukesin itseni samalla tavoin kuin tohtorikin. No! huusi hän. yhä pitkittää! Lemmon Great Eastern!
Mutta kun pääsin niin lähelle, että oli vielä noin viisikymmentä metriä lahden suuhun, oli virta jo niin vuolas, etten mitenkään kyennyt sitä soutamalla voittamaan. Ja veden syvyys oli neljättä syltä: sauvointa ei voinut siis käyttää. Soudin takaisin rannalle ja lähdin pitkin sitä etsimään ylimenopaikkaa. Etsintäni oli turha sekä meidän puoleisellamme rannalla että itäiselläkin.
Ei ne kuitenkaan päässeet härähtämään ennen kuin käytävien risteyksessä, niin että minä pääsin rauhassa istuutumaan ovensuupenkkiin. Epäuskon kanssa siinä saarnamies yhä vaan taisteli ja minä huomasin, että hän saarnasi katkismussaarnaa ensimäisen uskonkappaleen johdosta.
Mutta illalla, kun pääsin ylös huoneesen, avasin raamattuni, lankesin polvilleni ja kaikki ajatukseni kääntyivät rukoukseksi, koko asia näytti käyvän minulle selväksi. Vapahtajamme sanoo kyllä: "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan."
Jo ensimäiselle lammille tultuani sain nähdä, että jäät olivat ylen vaikiat kul'ettavat, sillä lunta ei niillä ollut rahtuakaan, mutta vettä kyllältä ja sentähden niin liukkaat, että lapikoillani työn tuskin väen väkisin pääsin eteenpäin. Hiihtää piti ylen varusasti ja yhtä jalkaa eteenpäin työntäessä livestyi toinen jo puolen vertaa takaperin. Siinäkin tahtoi kellauttaa monessa paikoin.
Oli tietysti, kun minä sattumalta kuulin Anderssonskalta, että neiti oli yksinään lähtenyt poimimaan sammalia, niin ajattelin heti, että annatte houkutella itsenne tuolle pettävälle rimmelle, missä mättäät ovat mitä rehevimmän sammalen peitossa, ja minä tiedän, mitä se on, sillä olen kerran itse ollut tarttumaisillani rimpeen, josta pääsin vasta ponnistettuani kaikin voimin.
Saan mä neuvoksi sanoa, mainita muillekin vielä kautta oman koetuksen, kuingan vasta viekkahasti pääsin vieraista vapaaksi: minä syötin, minä juotin heitä häpeemättömiä ensin vierahan varoilla; mutta koskan koetellen tulin tavat tundemahan, syötin heillä karvaat kaakut, juotin juomat katkerammat, annoin maistaa kiinan kuorta, latkia leivätä liendä.
Herman, Herman, tule alas, huusi vanhanpuoleinen naisihminen ylös vintin rappuja myöten. Täällä on joku, joka tahtoo sinua tavata. Pitääkö minun tulla alas? kuului kummastunut ääni ullakolta. Ei, käske hänen vaan tulla ylös. Arastelin vähän lähteä kapuamaan pimeitä portaita ylöspäin, vaan muuta neuvoa en keksinyt ja hetken hapuiltuani ovea ja avainta pääsin hänen huoneeseensa sisälle.
Minä laahasin itseni äänettömästi ja ponnistuksetta alas kadulle, niinkuin olin aavistanutkin, ja lähdin oitis juoksemaan sen kuin ikänäkin pääsin erääsen poliisikonttooriin, jonka tiesin olevan lähellä.
"Voih, kuinka harmillista!" huudahti hän, "vaikka kyllä saankin lyödä kaksi kertaa perättäin, kun yhdellä lyönnillä pääsin kahden kaaren läpi; mutta siitä ei minulla ole hyötyä." Näiden kahden lyönnin perästä asettuikin neiti Sofie'n pallo juuri sille kohdalle, jossa seuraavan pelaajan pallo paraiten siihen sattui.