United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tammalla taloksi pääsin, Tammalla vaot vakosin, Sirottelin siemeniä, Kylvin kymmenen jyveä Yhen kannon ympärille, Siitä sain sata kekoa. Tuhat riihtä tuullattelin, Siitä sirkkuset sikerti, Siitä varpuset varasti, Leppälinnut leiletteli.
Usein sanoi hän äidilleni, että minä olisin kerjuulle pantava; mutta äitini ei koskaan tahtonut suostua siihen. "Ei ylpeys köyhälle sovi," sanoi eno. "Sanopa mitäs tahdot, vaan ei hän minun eläissäni kerjuulle pääse," sanoi äitini; ja siihen loppui heidän riitansa. Viisi vuotiaana sain minä vihdoin viimein uudet vaatteet, niin että pääsin kirkkoon, joka kauan oli ollut korkein toivoni.
Laskiaisen aikaan kävin tapaamassa ja nyt taas Jumalan avulla pääsin käymään kaupungissa, puhui hän. Ja jos Jumala suo, ehkä pääsen jälleen jouluna. Paras onkin kun käytte, sanoi vanhus vilkaisten Nehljudofiin: täytyy pitää silmällä, muutoin kuka sen nuoren miehen tietää, kun se elää yksin kaupungissa. Eikös mitä, vaarikulta, minun ei ole niitä miehiä. Kuin nuori tyttö hän on puhdas ja viaton.
Mutta pihalla ei minulla ollut aikaa pitkiin tarkasteluihin, vaan soluin muiden puheille pyrkijäin mukana ahtaita kiertoportaita ylimpään kerrokseen. Kenenkään estämättä pääsin aina Galitzinin vastaanottohuoneeseen, jossa oli itse ruhtinas adjutantteineen sekä joukko kirjureita.
Kööpenhaminalla, ennenkuin pääsin laivamieheksi fregatti Lollandille; vaan siihen aikaan toivoin minä aina, jotta voisin panna koko ruokavadin suoraan vatsaani kerralla niinkuin paistinuuniin!... Se oli sota-aikana. Pahinta oli vankeudessa siellä Englannissa, jossa saimme istua kuivilla suin ja haistella, kun ne paistoivat härkäpaistia sipulin kanssa..."
Vihdoin, itsepintaisesti kolkutettuani, avattiin ovi ja minä pääsin sisälle. Vuorokausi jaetaan täällä kahteenkymmeneen kolmeen tuntiin, joista yhdeksänätoista maataan ja valveilla ollaan vain nuo jäljellä olevat neljä.
Olin jo siwuuttanut tuon toisenkin mökin riitaisine asukkaineen, kun huomasin, että edelläni meni pikku tyttönen. Minä kiirehdin hewostani, saawuttaakseni hänet pikemmin. Kun pääsin hänen luokseen, meni hän tiepuoleen ja päästi minut edelle. Minä pysäytin hewosen käymään ja rupesin tyttöä puhuttelemaan. "Kenenkäs lapsi sinä olet?" kysyin minä. "Mökin Antin ja Tiinan." "Missä sinun kotisi on?"
Tultuani kaupunkiin pääsin erään setäni adjutantin seurassa pistäytymään Viaporissa. Suuresti hämmästyin minä siellä nähdessäni kuinka vähäinen noiden tuhansien pommien aikaansaama vahinko oikeastaan oli.
Ja minä pääsin sanomalla: ah, kultaseni, se ei ole mitään. »Mikä onni, ettei sinun ole käynyt niinkuin sisariesi!» sanoi hän minulle. Minä hymähdin, vaikka samassa olin kuin katketa selkäni hirvittäviin tuskiin. Minä olin hänen pettäjänsä enkä pelastajansa!
Ensimmäiseen taloon päästyäni Suomen puolelle, kuulin kerrottavan, että siellä on ollut keväillä hyvä seppä, vaan on mennyt Venäjälle. Tiesin minusta puhuttavan, ja se tuntui herttaselta kuin kesäiltana soitto etäältä. Ja heti kun kuulivat että olen sama mies, niin pyysivät työhönsä, johon ei tarvinnut kärttää, sillä olin rahasta melkein puhdas. Nyt pääsin taas kuin uutiseen käsiksi.