Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Tekijän takaisintulo isänmaahan ja viidennen yksinvallan loppu. Minä jäin pitkäksi ajaksi melkein tainnotonna maahan sillä putoaminen ja tuo ihmeellinen muutos yhdellä kertaa, viidennen yksinvallan perustajasta nälkääntyneeksi filosofian kandidaattiraukaksi, oli kokonansa hämmentänyt pääni.
Nyt ymmärsin hänet ah, kuinka kovasti ja katkerasti minua rangaistiin siitä sokeasta mieltymyksestä, jolla miettimättä olin antautunut heidän liittolaiseksensa! Ihan tuskissani käännyin hänen puolestansa sekä nostin uhkaavaisesti käteni pääni yli luulenpa asettuneeni ikäänkuin vastustamaan päällehyökkäystä.
Mutta tuskin olin alkanut koettani, kun puu päästi parahduksen, kovan ja kimeän kuin suuttuneen naisen, ja samassa sain niin tukevan korvapuustin, varsin kuin suoralla kädellä, että pääni meni pyörälle ja itse töpsäytin suulleni maahan. Minä olin kuin salaman kohtaamana ja vähältä kuolla huolesta.
Nyt on kuitenkin Lascy ylipäällikkönä, ja panen pääni pantiksi, että he huomenna ennen auringonlaskua ovat Lappeenrannassa. Vai niin luulette. Sitte pitäisi meidänkin lähteä matkaan. Jumala auttakoon onnetonta kaupunkia ja meitä kaikkia. Kyllä Jumala auttaa, mutta vikkeliä täytyy meidän olla. Tunnen Lascyn edellisestä sodasta, jolloin hän kulki Galitzinin joukossa.
Samassa kääntyi Venäläisten jalkaväki takasin ja hyökkäsi kolmannen kerran Suomalaisten päälle, jotka nyt olivat ihan ympäröityt. Ja mikä sitten seurasi sen arvaa jokainen verisauna, jonka muistoa ei ajat voi lievittää. Kuin minä heräsin oli yö ympärilläni; unen nä'öksi näkyi kaikki mitä tapahtunut oli, pääni oli painava ja maa jonka päällä makasin verestä livakka ja märkä.
Minusta alkoi paikka tuntua inhoittavalta; mä otin lakkini ja läksin yön selkään kävelyllä virkistämään itseäni. Liikunto, kova tuli ja siunattuin kirkkaitten tähtien loiste tuolla ylhäällä pääni päällä lievittivät mieltäni ja saattoivat suoneni liukkaammin tykyttämään. Minä menin, en tiennyt itsekään minne ja kun pysähdyin, oli kartano kadonnut näkyvistäni pajupensaitten taaksi.
Se vaientanut oisi ukkosenkin; ja tietä äänen, suuntaan vastakkaiseen, nyt katseeni sen alkukohtaa etsi. Ei jälkeen tappion sen tuiman, jossa työ pyhä hukkui Kaarlo Suuren, Roland niin hirveästi torveen toitottanut. Ma sinne pääni käänsin, näytti niinkuin ois sieltä häämöittäneet tornit ylväät. »Mik' on tuo kaupunki?» ma kysyin silloin.
En ollut koskaan ennen nähnyt äidin makaavan päivällä, mutta sen jälkeen kun pikku sisko syntyi, makasi äiti usein. Kuulin hänen joskus itsekseen ääneen valittavan. Minut valtasi suru ja pelko. Mitä jos äiti kuolisi? Kuka silloin minua enää turvaisi ja suojaisi? Kaikki hyvä, mikä minulla oli, oli äidiltä. Hiivin äidin luo, kun hän sängyssä makasi, ja painoin pääni hänen kupeeseensa.
Oi kurjuutta, oi ääretöntä häpeää, joka riippuu kuin miekka hienolla langalla pääni yli! Kahdenkymmenen vuoden vaivat, kahdenkymmenen vuoden ilot ovat kohta ehkä arvottomat ja minua uhkaa mieheni ja kaikkien ihmisten oikeutettu kauhistus ja inho!" Näin vaikeroi Aumolan emäntä ja repi hurjan tuskan vallassa tukkaansa.
Ujona ja nöyryytettynä pistin pääni peitteen alle; mutta äidillänipä olikin runsain määrin tuota ymmärrystä ja taitoa, jota tarvittiin minun lohduttamisekseni. Vihdoin veti hän peitteen pois kasvoiltani ja samalla hunnun, joka sieluani verhoitsi ja minä kerroin hänelle koko tarinani.
Päivän Sana
Muut Etsivät