Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Muuan talollisenpoika antoi viimeisen piilopaikkani ilmi ja niin ne saivat. Oikeastaan minä silloinkin vielä olisin päässyt niiden käsistä, mutta pelastaakseni erään toverin minun oli pakko antautua vangiksi. No missä teitä säilytettiin siihen saakka, kunnes tänne tuotiin? Ensin Oulun lääninvankilassa, sitten Katajanokalla.
Olin näet ottanut vaan vähän taskuuni ja sen jo loppuun syönyt Limingan ja Oulun välillä; mutta kuinka olisinkaan kaikkia jaksanut kantaa, kauppatavaroita ja eväitä? Ja kun kuitenkin näin oli käynyt, käski nälkä minua myöntämään vastoin tahtoanikin. Vanha mies äkkäsi pian syyn epäilykseeni.
Kaupungin tavallista hiljaisuutta tällä aikaa keskeyttivät riemuitsevan kansan ilohuudot joka kerta kuin korkiat matkalaiset jossakin liikkuivat. Ja vaikea oli ymmärtää, mistä tulivat ne väkijoukot, jotka nyt virtailivat Oulun kaduilla, jonka väestön luku vaan oli kolme tuhatta.
Hänen oikealla puolellansa kävelee hänen poikansa, vasemmalla tyttäret. Heidän peräsään astuu rivissä rinnatusten viisi pappia. Net ovat Limingan pitäjän kaikki viisi kappalaista. Sitten tulee erillänsä toisista yksi vanhanlainen pappi, kappa selässä ja kirja kainalossa. Joku kuiskaa meidän lähellämme: Se on Oulun rovasti.
Kirjoita näistä asioista vaikka Oulun W. sanomillesikin jotakuta jos mitä tiedät ja ymmärrät. Toivon kohta saavani mitä anonut olen. Eikä mitään muuta tällä erällä, kuin toivotan hyvää uutta vuotta. Veljesi D. E. D. Europaeus. Helsingissä 24 tammik. 1852. Lönnrotille. Jalo Veljyeni!
Nykyään pidätetään näet rajalla joka ainoa Ruotsista tulija, olkoon hänellä sitten kuinka selvät paperit tahansa, ja ensi aluksi tuodaan ne tänne Oulun lääninvankilaan, josta he kuvernöörin kuulustelun jälkeen siirretään kukin kotitienoilleen sikäläisten viranomaisten enempää käsittelyä varten.
Te olette jalo mies, sanoi äitini, sillä ilman teitä olisin surrut itseni hupsuksi, kun tuo Heikki parka oli niin kauvan poissa, että luulin hänen joutuneen jonkun paholaisen tapettavaksi tahi Oulun koskeen suistuneen. Vaan nyt sen selvästi huomaan, että mihin itseni mailmassa käännän, onneni Jumalan kädessä seisoo.
»No, ei se ole köyhä poika hänkään.» »Kumpi heistä lie rikkaampi?» »Kukapa hänet tiennee vaan köyhiä ei ole kumpikaan.» »Ne ne ovat Oulun kaupungin rikkaimpia porvareita.» »Ja
Oulun joki. Pohjanmaan rannikko on pitkin pituuttaan täynnä jokia, ojia ja puroja, jotka Maanselästä juoksevat maan rinnettä myöten Pohjanlahteen. Pohjaisesta lukien ovat suurimmat näistä jo'ista Tornionjoki, Simonjoki, Iinjoki, Oulunjoki, Pyhäjoki, Kalajoki,
Lähden vartia vartialta niitähän seisoo tienosottajina kaikissa käänteissä astelemaan pitkin käytävää, samalla kuin mielessäni väikkyy suuri holvikattoinen sauna hieman siihen tapaan kuin Oulun lääninvankilassa, suuri, kuumuutta huokuva kiuvas, vihdanläiske ja veden solina... Mutta päätyessäni etäällä maakerrassa olevaan saunaosastoon, suljetaan minut hämärään, pienen pieneen koppiin, jossa on tyhjä kylpyamme sekä suihkuvehkeet.
Päivän Sana
Muut Etsivät