Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Mikäli tiedetään, ei sitä vihollinen ole koskaan piirittänyt ja on se asemansa vuoksi ollut arvoton Suomea puolustettaessa, ja kun Oulun ja Kajaanin linnat rakennettiin kertomuksemme aikaa hiukan aikaisemmin, ei Korsholmaa enää katsottu miksikään sota-asemaksi.
Navettalan kaupungissa on paljon taloja ja paljon asukkaita. Siinä on monenmoisia sokkeloita ja teitä. Kuljetaan sen ympäri, mennään kujaan, ajetaan ladon ja sikopahnan välisestä solasta. Ajetaan yläsillalle ja sieltä takaisin hirveää myötämäkivauhtia. Minä tiedän, että Oulun kaupunki on samanlainen kuin Navettalan kaupunki, vaikkakin paljoa suurempi.
1836. V:na 1836 »Sanan Saattajassa» oli seuraavat: Keisarinnalle Aleksandralle. Toistain heränneelle Oulun Wiikko-Sanomalle Sanan Saatajalda Wiipurista. Wanhan Pijan Laulu. Laulu Lasten Kirjasia. Mies. Rukous Nuorukaisen haudalla. Järjestä ja Tyhmyydestä.
Kauneuttas muistelen ma viien riikin takaa, Enkä koskaan muien likkain vieressä mä makaa. Vaan kun oisit oma kulta vielä tallellani, Niin mä sinua kanteleisin käsivarrellani. Emmä sinua pitäisikään kovan piinan alla; Kullalleni antaisin jos kuinka suuren vallan. Minä olen Oulun maalta sotamiehen poika, Ei minua miesi toinen tyttöin luona voita.
Niinhän nähtävästi tekevät vartiat ja päällystökin, jos he yleensä lainkaan siitä asiasta piittaavat. Istun siis pöydän ääressä ja odotellen lattian kuivumista muistelen koppiani Oulun lääninvankilassa kuin kadotettua paratiisia.
Olimme tulleet sillalle, jonka alitse satamarata kulkee. Pitkä tavarajuna jyskytti juuri ohitse. Mikä rata tämä on? kysyi hän vilkkaasti. Se on Helsingin satamarata, joka on yhteydessä Joensuun, Kuopion, Oulun ja kohta Tornionkin kanssa. Se oli reippaasti tehty, oikein reippaasti! Mutta nyt on helppo olla finanssipäällikkönä.
»Paljoko sinun kellosi on?» kysyi Kusti. Jussi katsoi ja sanoi. »Se on kuusi minuuttia jälessä Oulun kelloista», virkkoi Kusti. »Onko sinun kellosi sitten Oulun kellojen kanssa yhdessä?» kysyi Jussi. »On. Tämä käy ihan yksissä Oulun horisontin kanssa. Tiedäthän sinä», alkoi Kusti selittää, »siellä Oulussa sen tornihökkelin, mikä on siellä saaressa, siinä sillan päässä?...» »Joo, joo.»
Hän koetti laskea yksikseen, ketä he voisivat kutsua, mutta ei hän tohtinut niin suurta summaa päähän asti ajatellakaan, kuin siihen hänen mielestään tarvittiin. Yht'äkkiä iski hänen mieleensä Oulun kauppaneuvoksen kestit samppanjoineen ja jälkiruokineen... Mutta ei nuo tuollaisia kuitenkaan? Ei nuo niin julki jumalattomia lie? Mutta mikä ne tietää?
Onpas siinä viheriöivää alankoa niin pitkälti kuin silmä kantaa! Mutta pian jättää kiitävä juna nekin jälkeensä. Yhä etelämmäksi tullaan. Oulun läänin eteläosassa alkaa jo kaikenmoinen viljelys tulla näkyviin. Peltoja, niittyjä ja hyvin rakennettuja kyliä näkee siellä täällä tuon tuostakin. Iltapuolella päivää saavutaan Pohjanmaan rannikolle ruotsinkielisen väestön asuma-aloille.
Vapautta saatuani oli ensimmäinen työni luonnollisesti rientää Riikaa tapaamaan. Olen jo ennen maininnut, että olin saanut hänet sijoitetuksi erään suomalaisen papin perheeseen. Tämä pappi oli Oulun kappalainen Abraham Frosterus. Suomen armeijan peräytyessä Länsipohjaan oli hänkin vaimonsa ja lastensa kanssa paennut kotisijoiltaan ja mitä kurjimmissa oloissa päätynyt tänne Tukholmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät