Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
»Nyt on!» huusi hän luonnottomalla äänellä, silmät oudosti pyörähtäen. Keskitalo astui askeleen kohti. »Hiljaa, taikka minä tapan! Kenenkäs kanssa se on?» läähätti hän. »Kenenkä tahansa!» huusi tytär kiiluvin silmin niinkuin hän olisi ollut mieletön. Keskitalon teki mieli lyödä. Mutta hän tunsi itsensä niin voimattomaksi, ettei hän olisi kyennyt kättään nostamaan.
Tuon matalan otsan alla, oudosti liki toisiaan, kiilui kaksi pientä, pih'an-karvaista silmää, jotka alati vilkkuilivat sinne tänne ympärillensä. Noiden tähden ei hän ollut mikään miellyttävän näköinen mies. Hän oli maakunnassa kaikkena kaikissa.
Ainoastaan korkeampaa isänmaallista mahtipontisuutta tavoitellessaan hän vaikuttaa joskus oudosti ja vieroittavasti. Huomaa heti, että tässä hänen intohimoton eepillinen taiteilijaluonteensa asettaa vaikeasti ylikäyvän rajan hänelle.
Siikajoella olen aina vapaasti kulkenut, mutta järvensuusta olen joka kerta takaisin kääntynyt.» Vasten tahtoani oli loppupuoli vanhuksen kertomuksesta minuun tehnyt syvän vaikutuksen. Otaksuin, että poika oli kalastusretkellä veneeseen nukkunut ja ampumiset uneksinut. Mutta isän kostoretki antoi tapahtumille jonkinlaisen todellisuuden varjon ja pani mielikuvitukseni oudosti liikkumaan.
"Ikävöitkö sinä kyliä, Liv?" sanoi hän, niin oudosti vapisevalla äänellä, "ikävöitkö elämätä ihmisten parissa, jotka eivät tee muuta, kuin juovat, lyövät korttia, valehtelevat ja panettelevat aamusta iltaan, jotka sunnuntaina käyvät kirkossa saadaksensa maanantaina sitä vapaammin kiroilla? Ikävöitkö sinä ihmisiä, jotka nauravat sinulle sentähden että luet Jumalan sanaa ahkerammin, kuin muut?
Hyvät herrat tätä kansaa sopii moittia, sitä sopii sanoa hyvin kevytmieliseksi mutta ihmetellä sitä sentään täytyy. Kreivi Hornille saapuneet ilmoitukset vahvistivat kohta sen, että tämä kokenut valtiomies oli arvannut oikein. Eräs tavattoman pitkä, oudosti puettu soturi oli ilmaantunut väkijoukkoon ja alkanut voimakkaasti vastustaa rauhan vaatimuksia.
Ei hän tainnut olla huvitettu talonväen seurasta eikä täällä viihtyä. Ja hän katseli välistä niin oudosti, hänen silmissään oli kiilto ja hänen katseissaan ilme, joka Elliä vaivasi ja häiritsi. Niin ei saa olla, hän ei saa niin ajatella, se olisi meidän molempain onnettomuus, meidän rakkautemme loppu.
Hänen silmäkulmansa rypistyivät oudosti ja katse sai luimistavan vihan ilmeen. No niin, sanoi hän kovalla ja terävällä äänellä, koska sen tiedät, niin tiedä siis, etten aijo koskaan, en koskaan, suostua sinun aikeihisi! Onko sinulla siellä myllyjä ja maatiloja, se on minulle yhdentekevää, mutta minun isäni taloa ei pantata koskaan, kuuletko, ei koskaan!
"Ettekö enää tunne minua?" kysäsi Jeriko nähdessään kaikkien niin oudosti itseänsä tarkastelevan. "Suokaa anteeksi", puhui Lampelan vanha isäntä, "minä en jaksa muistaa, ettehän vain liene meidän uusi voutimme?" "Ettekö tekään enää tunne minua isä?" "Tekö poikani?" huudahti vanha Kaikunen, "se on mahdotonta, minä olen vaan Taavetti Kaikunen " "Sen kyllä tiedän ja kuitenkin olen poikanne."
Mutta yht'äkkiä heitti Leo aironsa venheesen ja sanoi: "minä olen muuttanut päätökseni, Vilho! Olkoonpa myöskin minun viimeinen tekoni kodissa meidän rakkaan äitimme hyväksi." "Mutta minkä tähden puhut sinä tänään niin oudosti?" kysyi Vilho. "Kummallisia ajatuksia mahtaa pyöriä sinun päässäsi, Leo." "Sinä saat kohta kuulla kaikki," vastasi Leo. "Tehkäämme vaan ensiksi tehtävämme."
Päivän Sana
Muut Etsivät