Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Tuli silloin, niinkuin jo mainitsimme, kesäkuun 1 päivä. Aamuinen aurinko loisti Johanneksen otsalle. Hän silmäili ulos. Maria istui sohvassa. Hän otti kirjan käteensä, tuolin toiseen, ja meni tavalliselle paikalleen puutarhaan. Samassa tuli majuri. Nähdessään Johanneksen tervehti hän nyykäyttäen päätään ja meni Marian luo. «Täälläkö sinä istut, minun rakas seitsentoistavuotiseni!
Sydäntä särkevällä huudolla Hedwig hypähti pystyyn. Kilian sulki hänen syliinsä, ikäänkuin pidättääkseen häntä maan päällä. Scharnachthal lähestyi samassa, laskeakseen kuolleen otsalle seppeleen tammen ja laakerin lehdistä.
Liisa meni hänen jälessään ulos, rauhoittaakseen häntä muutamilla sydämmellisillä sanoilla. Palatessaan hän aivan peljästyi, nähdessään tuon tuhkanharmajan värin, joka oli tällä välin levinnyt sairaan kuihtuneille kasvoille. Hän pani kätensä tohtorin otsalle, se oli kostea ja kylmä ja ankarat pudistukset värisyttivät koko hänen olemustaan. Mitä se on, Frans? kuiskasi Liisa.
Majuri säpsähti; hän hieroi silmiänsä... «Kiitos Jumalan, että se on päätetty!« sanoi hän itsekseen, ja nyt laski hän kätensä Johanneksen otsalle. «Herätkää!« Johannes avasi silmänsä, ja nähtyään majurin hypähti hän äkkiä ylös. «Antakaa anteeksi!« sanoi hän. «Se oikein; ei sotilas sukkelampi... Minä tulin jatkamaan eilistä puhettamme«. «Kreivistä?«
Hän vaikeni ehdottomasti, sillä niin pian kuin heikkous myönsi tarttui nuori mies hattuunsa, joka hänen uupuessaan tielle, varmaan oli pudonnut hänen päästänsä, sekä painoi sen leveän röydän syvään otsalle, ikäänkuin tahtoisi salata kasvojansa ympärillä seisovilta. "No, no, nuori mies, älkää siitä heti niin pahastuko", sanoi rouva Griebel hiljaisella tavallaan, jota ei mitään häiritä voinut.
Liisa ei vastannut heti, vaan istuutui, tarttuen hänen käteensä: Sinun tarkkaa lääkärinsilmääsi ei voi pettää, Frans, sanoi hän eikä ole ollut tarkoituskaan salata sinulta tätä raskasta totuutta. Hän vaikeni ja katseli syvän vakavasti sairaan otsalle vähitellen kihoavia hikipisaroita.
Haukanhöyhenet sekä seebran- ja giraffin-harjat peittivät heidän otsansa. Aseinaan käyttivät he suuria keihäitä, joutsia, nuolia ja sarvikuonon päästä tehtyjä kilpiä. Mainittakoon myöskin, että useat ajelivat päänsä ja jättivät ainoastaan kapean, kaarenmuotoisen hiusjuovan otsalle.
Tuskanhiki nousi Arpin otsalle ja hän huoahti kovaan: »Voi, voi, jospa edes muija olisi tässä! Hän seisoisi ensinnä.» »No, mitenkä on?» kysyi Miihkali, turhaan odotettuaan rivien järjestymistä. »Mitenkä on huoneentaulussa?
Sairas aukaisi silmänsä ja tirkisteli huoneessa olevia. Hän aikoi nousta istualle, mutta voimat puuttuivat, ja hän vaipui takaisin vuoteellensa. Hilja laski kätensä sairaan otsalle, lausuen: »
Minä olen elättänyt vuosikausia sitä ajatusta itsessäni, että minä sen teille sanon ennenkun ummistan silmäni. Ja se on ollut minulle suuri lohdutus minun elämäni koettelemuksissa mutta nyt, kun minun vihdoinkin pitäisi sanoa...» Sairaan rinta kohoili kiivaasti ja joukko hikipisaroita pusertausi taasen otsalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät