Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
»Eihän siitä ole minnekään!» väitti luvunlaskun opettaja. »Vaikka kysyisi: Mitä on kaksi kertaa kaksi? niin ei häneltä heti saa oikeata vastausta... Töllöttää vaan aivan viattoman näköisenä eteensä, vieläpä tirkistää hymyillen suoraan vasten silmiäni.» »Minä olen toista mieltä, veli,» huomautti luokan esimies.
Opettajaa tämä tieto miellytti erittäin ja hän sanoi: Sepä on oikein hyvä ja suotava asia, ja kyllähän tänne aina sopii. Eihän se ole vielä varmaa, jouduttautui Aliina selittämään. Siitä on nyt vasta tällä tiellä puhuttu, vaan ei tiedetä, laskeeko isä. Niin ... siinähän se mahtaa olla, virkkoi opettaja, sivellen ajatuksissaan leukaansa.
Hän alkoi ottaa tunteja latinan kirjoituksessa Pekan luona, joka oli väliaikainen opettaja lyseossa. Kun he olivat lopettaneet tuntinsa, tuli Alma tavallisesti aina kahvia tuoden ja istuutui toiselle puolen pöytää. Heistä tuli hyvät »ystävät.» Antti jutteli Almalle kaikki asiansa ja kertoi varsinkin mielellään edellisestä rakkaudestaan, mutta vakuutti aina samalla, että se oli ollutta ja mennyttä.
Hän oli ollut lapsien opettaja ja aikaihmisten neuvon antaja ja vanhusten tuttava ja kaikkien hyvä ystävä, siitä asti kuin hän seurakunnan virkaan pääsi. Sanoimme ollut. Sillä uusi aika oli tuonut muassansa uusia opettajia ja uusia neuvonantajia ja uusia mielipiteitä. Ne olivat tahtoneet sysätä vanhan unilukkarin syrjään. Hänen iltakelloansa ei enään kuultu samalla hartaudella kuin ennen.
Käyttäköön hän päivässä vaikka koko naulan kahvia ja sokuria, jos hän kuten toivon on lapsille hyvä ystävä ja opettaja!» Sangen nyrpeänä vanha Pirkko poistui mumisten itsekseen: «No, no, kyllä vanha Pirkko voi olla vaitikin, niin, sen hän voi; no, no ... saammepa nähdä mihin kaikki tämä päättyy ... sokuria ja vehnästä hän kyllä osaa syödä..., mutta suolainen silakka ei kelpaa!.... No, no!»
Sitten meni opettaja huoneeseensa eikä siis nähnyt miten paronitar hämmästyi, kun meni poikaansa vastaan ja näki hänen noin surkeassa tilassa tulevan runsaine kalansaaliinensa. Kalle Saukko, joka oli tottunut unta vetämään edeltä puolisen, pani maata, mutta kello 4 hän taas pääsi pystöön ja ilmestyi uudestaan ruokasaliin, syödäkseen päivällistä.
Tosin opettaja käänsi heille kirkkoslavonialaiset rukoukset, psalmit ja kirkkolaulut, mutta vain tuohon ensimmäiseen käsittämättömään kieleen. Sellainen kaikkea opetusoppia pilkkaava menetelmä pakostakin vaikutti tyhmistyttävästi. Samanlainen oli venäjänkielisen kansakoulun tulos Itämeren-maakunnissa virolaisten keskuudessa, joilla, päinvastoin kuin lättiläisillä, ei ole taipumusta kieliin.
Sisässä opettaja oli suruissaan, mutta ulkona karttui ilo karttumistaan. Silloin hän kavahti pystyyn, tahtoi astua ikkunan luo ja puhua muutamia viisaita sanoja: mutta onneksi sattui hänen silmänsä viuluun, hän otti sen seinältä ja soitti höläytti Sysmän laulun nuottia suoraa päätä.
"Mitä sanoisit siihen, jos opettaja nyt vuorostansa tulisi luoksesi ilmoittamaan, että elämä hänestä tuntuu kolkolta, kun hänen pikku tyttönsä on poissa ja jos hän pyytäisi sinua tulemaan takaisin häntäkin paremmaksi opettelemaan?" Tyttö painoi päätään alas, sanaakaan virkkamatta. Opettaja odotteli kärsivällisenä.
Eikö ole myös koko hengen elämän laita sama? ... eikö vanha opettaja ole myöskin tuommoinen tukku kuloa?... Minusta on koko luonto kuvaus hengestä: minä ajattelen aina, että luonto on vaan naamus, jonka takana hengen kasvot piilevät.
Päivän Sana
Muut Etsivät