Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Kun tervetuliaiset oli sanottu, otti Leena Maissin sisareltansa ja vei lapsen makaamaan tuvanperäiseen kamariin, jossa oli vieraille valmistettu leposija. Vuoteella olevan lakanan syrjään oli Rauman pitsiä ommeltu, ja korea ryijy oli peitteenä. Tänne Leena jätti lapsen lepäämään ja meni vieraittensa sekä miehensä kanssa aterioitsemaan.
Hänen käytöksessään ja puheessaan ilmaantui jotain tyventä ja tasaista, joka osoitti mielen jäntevyyttä. Hän oli nyt vaatetettuna samanlaiseen kansan pukuun, kuin missä hänen ensikerran tapasimme eilisaamuna kotonansa Puolamäellä. Hame ja liivi oli hienosta villakankaasta. Niihin oli kudottu tai ommeltu muutamia punaisia nauhoja, jotka vähän kirkastivat tummaa vaatteusta.
Hän peseytyi ja pukeutui ja pani ohimennen huomioonsa, että pyyhinliinat olivat puhtaat ja tukevat ja nurkkiin oli ommeltu rouvan nimikirjaimet punaisella. Suuren ulkovinnin läpi, jossa lakanain alla mahtoi riippua talonväen vaatevarasto, laskeutui hän alikertaan.
Tämän minä ilmoitin Emilialle, joka puolestaan myöskin oli tehnyt samoin. Tuo heidän ajatustensa yhtäläisyys ilostutti ja rohkaisi häntä vähäsen. Nyt oli joka taholla niin ahkerasti ommeltu ja työtä tehty, että kaikki oli valmista ja täydessä järjestyksessä jo päivää ennen häitä. Hyvästi jättämisessä oli tänä iltana jotakin juhlallista.
Vanhassa pappilassa oli jo monta viikkoa kaikki ollut mullin-mallin. Aina siitä asti, kun nuoret tulivat kihlatuiksi, oli lakkaamatta kudottu ja ommeltu, pesty ja silitetty, puhdistettu, teurastettu, paistettu ja juomia laitettu. Sulhanen se siellä niin malttamaton oli.
Kauhtana valkoisesta musliinista oli, kuin joku entisaikainen vaippa viskattu hänen hartioillensa. Vaipan alla oli hänellä jonkunlainen levätti, jonka raidat olivat ommeltu taiteellisesti tehdyistä laakerin-lehtien köynnöksistä; ja samaa maata oli myöskin hänen avara, poimuinen hameensa, joka näkyi levätin alta ja riippui, kirjaeltuna laakerin-oksilla aina jalkoihin asti.
Ja kuin luo sokeain ei Päivä tule, niin luokse varjoin, joista haastan juuri, ei taivaan valo tahdo virtaella; siks silmäluomet kunkin rautalangoin on kiinni ommeltu kuin jahtihaukan, mi osannut ei muuten olla hiljaa. Ma luulin tekeväni väärin heitä läheten nähden enkä nähdyks tullen, siks käännyin Neuvojaani viisahasen.
Sit' ei voi sulho kyllin palkita, Jok' auttaa häntä lemmityistään saamaan. Tää oiv' on uutinen. On hyvä mulle. AKSEL palaa takaisin, puettuna toivioretkeläis-kaappuun, johon kommankynsiä on ommeltu; hänen on kädessään valkoinen sauva ja leveälierinen hattu. Jo poissa! Hakonille hauskaa sanaa Vaan riennätä; ma tulen itse. Häntä Hän lempii! Hakon Valpuria lempii! Mut Valpur lempii minua.
Päivän Sana
Muut Etsivät