United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin jatkuu joulun lähetessä pöytäkirjain lukua päivästä toiseen. Hauskalta tuntuu aina päivällisajan jälkeen lähteä kopistaan liikkeelle, kun tietää saavansa puristaa kunnon toverien kättä ja vaihettaa ajatuksia omalla suomenkielellään. Joulun alusviikolla saan minä joululahjoja: muutamia uskonnollisia kirjoja, voita, sokeria, omenoita ja kaakkua.
Pieniä pöytiä oli vanhan tavan mukaan asetettu omenapuitten alle, joitten oksat raskaina riippuivat täynnä punakylkisiä omenoita. Nuoret asettuivat heti omenapuitten alle ja pian sieltä kuului vilkasta keskustelua ja aina välillä naurua, joka osotti, että oltiin hilpeällä tuulella.
Mutta poika oli siihen jo niin tottunut, ettei hän ensinkään huolinut parista lyönnistä, varsinkaan päähän, vaan mankui sitä kovemmin, viitaten sitruniin. "Antakaa minulle noita omenoita. Minä tahdon..." "Ne eivät kelpaa syödä", vaiensi häntä äiti, mutta nyt rupesi lapsi parkumaan.
Viimein löikin kello määrätyt kuusi lyöntiä, salin ovi avattiin ja sinne riennettiin sisään. Siellä seisoi loistava joulukuusi lukuisine pienine kimaltelevine talikynttilöineen ja täynnä omenoita ja makeisia. Kesti kauan ennenkuin hennoi siitä katsettaan irroittaa.
Silloin otti äiti käsille pussillisen omenoita, rusinoita ja kotona valmistettuja paahdemanteleja, joita me sitten syödä popsittiin väliajan kuluessa. Siihen aikaan ei näet teaatterissa ollut minkäänlaista tarjoiluhuonetta, jossa olisi saanut virvokkeita. »Onko sinulla kylmä, poikaseni?» kysyi äiti.
Maissi leikitsi sannassa meidän keskustellessamme, emmekä huomanneet häntä, ennenkuin se oli myöhäistä, mutta Kalle lupasi tytölle omenoita, jos vain pitäisi suunsa kiinni.» »Hm, siinä näkijä kuin tekijä», sanoi patruuna. »No missä oli Valpas, kun ei haukkunut?» kysyi Kylvö. »Se makasi Kallen kanssa», vastasi Mikko.
Nuo rauhan sankarit voisivat myydä Riian tynnyrillisestä omenoita, Narvan voittomerkit suolakapasta ja koko Pietarin kaupungin pohjanahkanpalasesta. Mutta voinko minä sitä estää? En, paha kyllä, en, olemme pahaksi onneksi vapaita kansalaisia; Vaasan maaherra on tätä nykyä vähempiarvoinen kuin Pietarsaaren pormestari! Ah, kuinka loistava menestys meillä olisi!
Olen kuullut kerrottavan, etteivät sellaiset herrat ole erin kauniita eivätkä liioin kohteliaita.» »Rauhotu! Ja oletko jättänyt puutarhan portin auki?» »Kyllä; ja sen pieleen panin pienelle pöydälle kasan pähkinöitä ja omenoita.» »Hyvä on; ja portti on nyt niin auki, että henki pääsee helposti kulkemaan?» »Aivan varmaan.» »No niin, avaa nyt tuokin ovi aivan selälleen.
Me tunsimme kovin köyhän, vanhan vaimon, joka asui lähimmäisen kadun varrella ja jolla oli suuri joukko turvattomia lapsenlapsia, ja neuvottelimme kauan aikaa yhdessä, ennenkuin keksimme keinon St. Elisabetin tavalla auttaa häntä. Viimein ilmestyi sopiva tilaisuus. Oli Joulun aatto ja, kumma kyllä, meillä oli vähäisen lihaa, omenoita ja pastejeja vara-aitassamme.
Nyt tuskin näkee enää edes omenoita ... ja missä näkee, ovat ne kunnottoman kalliita. Perunat ja porkkanat ovat nykyään ainoaa oikeaa ruokaa... Ruokiaan vähentämään ramman siis täytyi tottua.