Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mutta kuitenkin, kaiketikin, eihän tuonne ole kuin tunnin matka, parin, kolmen kruunun reissu, niin arvelin, ja täydelleen rauhottaakseni omantuntoni päätin eräänä aamuna matkustaa tuohon vanhaan yliopistokaupunkiin, saahan tuonkin sitten kerran nähneeksi, josta on niin paljon lukenut ja kuullut.
"Minä asun heitä vähän liiaksi likellä voidakseni suuresti heihin luottaa, kun aina olen havainnut heidät viekkaiksi ja liehakoitseviksi. Mutta tämä mies näyttää kunnon mieheltä, oli hän sitte paholainen niin totta kuin skotlantilainen se minun täytyy hänestä omantuntoni päälle myöntää." "Ja mitä arvelet hänen käytöksestään ritarina, de Vaux?" kuningas kysyi.
Moni seikka olisi nyt toisin ja omantuntoni taakka paljoa keveämpi. Mutta silloin vielä oli ruoskavalta yksityisten lastenomistajain verraten heikoissa käsissä, eikä sanomalehdistön tuon kolmannen valtiomahdin.
Hän ei yrittänytkään enää muuta kuin helpoittaa minun omantuntoni tuskia ja valmistaa minua siihen, minkä täytyi tapahtua. En tahtoisi elää kauemmin, vaikka saisinkin, sanoi hän eräänä kesäiltana, maatessaan vuoteellaan ja katsoen tähtiin. Jos tällä hetkellä saisin valita, niin lähtisin täältä. Mutta soisin Gianettan saavan tietää, että olen antanut hänelle anteeksi.
Peijaat loppuiwat ja wieraat meniwät itsekukin kotiinsa, mutta minun omantuntoni rauha ei palannut, eikä se palaa enää koskaan woi ei koskaan! Heti waimoni kuoltua otti pikku Kerttu pienen weljensä hoitaaksensa " "Malttakaapas! Tuo neito tuolla perikamarissa on siis teidän pikku Kerttunne? Ja lapsi, jota hän hoitaa, on teidän pikku poikanne?" kysyin häneltä.
Kaikki rahani, neljäkymmentä kahdeksan markkaa, olivat häviössä. Vaimoltani, joka jäi ystävien luo kaupunkiin, sain kolme markkaa ruokarahaksi neljäntoista penikulman matkalle. Lankeemukseni kaupungissa tuntui tekevän kohtaloni ansaituksi. Kärsin sisässäni kauheita tuskia. Kauas oli paennut omantuntoni entinen sulo ja rauha. Tuomion tuli paloi nyt sisässäni ennen siellä rakkaus säteili.
Päättäkää pian, eno; yhtä vähän kuin te, ymmärrän minäkin leikintekoa semmoisissa asioissa, joita en voi vastata omantuntoni edessä." Herra Vanderstratenin viha oli puhkeamaisillaan ja hän teki lujan päätöksen lähettää nuorukaisen takaisin sinne, mistä hän oli tullut.
"Minä näen, että houreenne on enenemään päin!" "Minä olen totellut omantuntoni ääntä", virkkoi Lovisa. "Omatunto!" naurahti katkerasti Helena. "Onko se omatunto oikea, joka syöksee onnettomuuteen sen, jonka maan päällä pitäisi olla läheisinnä kulleki, nimittäin oman lapsen? Te olitte siis leskelle ilmoittaneet asiasta?" "Niin olen tehnyt". "Haa!" huusi Helena säihkyvin silmin.
Meidän täytyy erota, Agnes; se on välttämätön: sinulle, koska minä en ikinä voi tulla sinulle muuksi, kuin mikä olen: sinun kiusanhenkesi, ja minulle, koska omantuntoni voi tyynnyttää lepoon ainoastaan se toivo, että sinä erillään minusta tulet onnelliseksi ja vapaudut kärsimyksistä, joita en siedä nähdä.
Mikä pakoitti sun siihen?» »Omantuntoni vaivat kauheat. Oi, viattomasti kärsinyt mies! taidatko vielä anteiksi antaa?» »Kaikki, ja sydämmeni pohjasta. Olis mulla enemmin sulle annettavaa, niin antaisin. Toki, jääpä multa tänne jäljelle muutama leipä, vaimoni kädestä tullut sinä lempeä iltatähti! jää, multa muutama leipä jää; ne olkoot sun perintös.» »Ne tarvitset itse eväänä tielläs.»
Päivän Sana
Muut Etsivät