United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei pahaa, ettei hyvää matkassa. Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida. Ottelivat kerran sanoillaan kaksi miestä, köyhät kumpikin. Vaan toinen kuitenkin, joka oli parempi olevinaan sai viimmein toisellensa lausuneeksi: "mikä sinä oletkin mokoma; ei sinulla ole mitikänä, mitä taitaisit omaksesi sanoa."
Siten, että torstai-iltana minä menen saunan uuniin ja sinä saunan uunin päälle. Punainen lanka juoksee minun suustani sinun suuhusi. Kun sitten kaiken tietoni loihdin, tulee se sinun omaksesi. Mit' on minulla, sit' on sinulla. Isä vieköön hautaan sellaiset tietonsa! vastasin minä.
CLEOPATRA. Lienteää kuin voide. Suloista niinkuin ilma, ihanaa Antonius, oi! Oi, tule vielä sinä! CHARMIANA. Täss' inhass' elämässä? Hyvästi vain! Nyt, surma, pöyhkeile! Sait omaksesi naisen, joll' ei vertaa. Nyt umpeen, vienot ikkunat! Kallellaan on kruunu; Asetan paikoilleen sen; sitten leikkiin! 1 VAHTIMIES. Miss' ompi kuningatar? CHARMIANA. Vait! Hän nukkuu. 1 VAHTIMIES. Caesarilt' airut
Mutta sinä olet myöskin ystävä liiaksi lähentelevä, olet tungetteleva toveri, joka aina itsestäsi muistutat ja pakotat minua näkemään kaikki omassa valossasi. Sinä ikäänkuin kehuen kehut kaikkea omaksesi. Järvi, metsä, rannat, niityt, ahot, puut, taivas ja pilvet ... kaikkien niiden täytyy esiintyä semmoisina, kuin sinä suvaitset.
"Ensiksi suuteli hän minua, sitten kiitti hän, että olen hyvä poika muka, ja lopulta lupasi antaa minulle pikku hevosen, jos vielä kahdeksan päivää olisin yhtä ahkerana kuin eilen." "No, sepä on hyvä!" sanoi Georg. "Sitten pitää meidän aika tavalla työskennellä; sillä hevosta haluat kaiketi omaksesi, vai kuin?"
Viktor, elä ole kova rakastathan sinä minua? VIKTOR. Laske minut irti sinä olet toisen vaimo. SYLVI. Sinun vaimosi minä olen, sinun, enkä kenenkään muun. Viktor, sano, rakastathan sinä minua, tahdothan sinä ottaa minut omaksesi? VIKTOR. Ajattele toki sinä et tiedä, mitä teet. Sylvi, elä kiusaa minua. Minä olen pyhästi päättänyt pysyä rehellisenä miehenä.
Vaatimukset ja velvollisuudet olivat hänen ainoat muistonsa lapsuuden ajoilta. Miihkalille hän sentään ei huolinut yhtään teeskennellä, vaan vastasi vilpittömästi: »Ehkäpä näitkin oikein, mutta älä siitä huoli; se oli vain lapsuuden unelma, joka kerrassaan haihtui.» »Lapsuudenko unelma? Miksi et tullut ennen? Ehkäpä olisit sinä saanut omaksesi hänet, joka nyt on minun omani ainaisesti.»
Siis myönnät, että olet minua pettänyt? VILHO. Tosin sen tein, mutta minä MARI. Myönnät, että sulla oli tämä salaisuus jo ennen kuin minua kosit. VILHO. Paljoa ennen, armas Mari, paljoa ennen. MARI. Ja kuitenkin rohkenit minut omaksesi pyytää! Oi, kehnoutta! VILHO. En sitä niin suureksi esteeksi arvannut. MARI. Et arvannut niin suureksi esteeksi! Oletko järjiltäsi, vai pilkkaatko minua?
Sittenpähän kuulet, ei siihen kauan ole, sanoi Viija ja pani kirjeen talteensa. Petu tuli muutaman päivän perästä käymään Kivirannalla eikä yhtään aavistanut, että häntä on odottamassa niin vaikeat työt kuin siellä oli. Morsian oli niin kiireinen, ettei tulohyväilyä sallinut. Tuossa on, tunnetko sitä omaksesi? kysyi Viija pistäen Petun eteen vähän nuhrautuneen kirjeen.
"No mielellä hyvällä sen teen, jos haluat sen omaksesi", sanoi kreivi. "Tuossa, vie se pois, lahjoitan sen sinulle." "Kiitoksia, isä", huusi Adelbert vilkkaasti. "Kumminkin pitää teidän hyvyytenne määrän täydelliseksi tehdä ja tuolle köyhälle rouvalle, joka asuu vastapäätä meidän taloa, paikalla ostohinnan lähettää. Varmaankin on hän rahan tarpeessa."