United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän heitti päänsä taaksepäin ja nopeasti nielaisi oluen, oli minulla hirveä pelko, sen tunnustan, että saisin nähdä hänen joutuvan samaan kohtaloon, kun Mr. Topsawyer vainaja, ja kaatuvan hengettömäksi matolle. Mutta se ei tehnytkään hänen pahaa. Päinvastoin hän minun silmissäni virkistyi siitä. "Mitä olemme tänne saaneet?" kysyi hän, pistäen kahvelia ruokaani. "Ei suinkaan kotletteja?"
»Hall ja Musgrave?» virkkoi kreivi Menteith, katsahtaen seuralaistensa puoleen, »juuri ne samat miehet, joita me tahdoimme tavata.» »Minäpä soisin», sanoi Donald, »etten olisi koskaan saanut heitä nähdä näillä silmilläni; sillä he ovat tulleet syömään meidät pois talosta ja tilasta.» »Mitä, Donald», virkkoi kreivi Menteith, »ethän ennen ollut näin kitsas härkäpaistin ja oluen säästäjä.
Lämpimän oluen juotua alkaa harvapuheinen isä Petter keskustelun, sillä Paavo on ollut vähän neuvoton, mistä oikeastaan piti aljettaman. "Hyvä kelikö oli tulla kaupungista vai miten?" "Mainion hyvä," vastaa Paavo. "Rautiot ovat myöskin aika vekarat juoksemaan." Mutta Petter ei suosi kaupungin rautioita eikä siis olekaan koskaan näkevinään, kun Paavo komeasti ajaa niillä pihaan.
Toi siitä olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta juoa lieto Lemminkäisen, appoa halun-alaisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miestä, juojoa tämän oluen, tämän kannun kaatajata?" Lemminkäinen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa: toukka on tuopin pohjukassa, käärmehiä keskimailla; äärillä maot mateli, sisiliskot liuahteli.
Pelinopat pyörivät, hurjistuneet katseet seurasivat niitä, naurun remahduksia ja kirouksia kuului pelaajain piiristä. Toinen ryhmä seisoi viinitynnyrin ympärillä, jonka sisällystä ahkeraan maisteltiin. Kaikki olivat pöhnässä, mutta oluen vaikuttama mieliala tuli erilailla näkyviin.
Olavi tunsi sherryn hajua, portterin ja oluen hajua ja kaiken maailman hajua hän tuskin saattoi hengittää. »Onko se toverinne jo ylhäällä? Olisi asiata», sai hän vaivoin sammalletuksi. »Kyllä, jumaliste! Kyllä se ylhäällä on katsokaa itse!» Ja hän ryntäsi sisään ja tuli tuulena takaisin, ojentaen Olaville ruttuisen postipaperiarkin.
Mitä jaksoin, koetin rukouksen voimalla herra Markusta kohtaan, tartuin hänen polvihinsa, mutta turhaan kaikki. Hän, miekkaansa hioen, pauhasi kuin ukon ilma, kirosi, syljeskeli ja väänteli silmiänsä, uhaten tänä yönä laskea naapurinsa veren kuin tynnöristä kuohuvan oluen. Oi, mikä kiukkuinen kohtalo!
Wäinämöinen panee kaiken noitavoimansa liikkeelle tavallisen veneen rakentamiseen, Osmotar samaten tavallisen oluen keittoon; koska Lemminkäinen ja Pohjolan isäntä, ennen kuin miehuulliseen, rehelliseen tappeluun ryhtyvät, ensin pitkät ajat laulavat esille kaikellaisia otuksia toisillensa kiusaksi, taikka koska Wäinämöinen, suurelle kansalliselle sankariretkelle lähteissään, ei kerää laivaansa todellista kansaa, vaan täyttää teljot »laulamallansa», siis olemattomalla väellä niin menettää koko tapaus todennäköisyytensä ja samassa enimmän osan viehättäväisyydestään.
"Vieös sä tätä kanoa, vieös viljamättähälle, ru'ispurnun purkajaksi, ohrapurnun ottajaksi, leivän paksun paistajaksi, oluen osoajaksi, vehnäleivän leipojaksi, taikinan taputtajaksi! "Sulho, viljon veljyeni! Ellös sie tätä kanoa, ellös meiän hanhoistamme ikävillä itketelkö!
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulepa minulle, tyttö, sijalle sisaruesi, naisen entisen eloille mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi!" Lauloi lapsi lattialta, sekä lauloi jotta lausui: "Pois on, liika, linnastamme, mies outo, ovilta näiltä! Tukon linnoa tuhosit, palan linnoa pahensit kerran ennen käytyäsi, ovillen osattuasi. "Neitonen, sinä sisari!