Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kirkosta tultua kokoontuivat Syyssalolaiset veneellensä ja ajattelivat, kuinka mukavaa se kumminkin oli, että löytyi kaupungissa tuttuja puotimiehiä. Muuten täytyisi tulla jo lauantaina tahi odottaa maanantaihin. Kotimatkaksi oli noussut vahvanlainen vastatuuli. Soutu alkoi tuntua työltä, ja se vähän lannisti mieliä. Ollikin istui alkutaipaleen ihan ääneti.
Ja niin sanoen ravisteli emo rakasta poikaansa kauluksesta vielä kerran, ja antoipa pienen potkasunkin kaupan päällisiksi. Mentiin sitten sitä menoa hiljaisina ja "nurpolla nenin". Silloin alkoi Ollikin muistaa kotiansa, ja häntä värisytti, kun hän ajatteli, että hänen täytyi palata hauskasta elämästään maailmalla äidin "kurin alle" kotihin.
Ja miten olikin, niin isä antoi anteeksi ja kävi lunastamassa poikansa vaatteet takaisin; toimittipa asiansa vielä niin hyvin, ett'ei Ville päässytkään kurita, vaan sai "kirvesvarresta" isältään oikein tarpeeksensa, eikä luvattu "kylään" kolmena viikkona. Kun isä palasi Ollin vaatteet kainalossaan, oli Ollikin jo paremmalla päällä.
Olli tosin oli joskus uuden virkansa toimissa viivähtänyt tavallistaan enemmän pois kotoansa; mutta pöhnäämään ei hän sittenkään uskaltanut ruveta, vaikka olisi usein ollut halukin. Liisan saarnat kaikuivat aina korvissaan, kuin pasuuna. Mutta onhan ihminen heikko, ja kelvoton kapine. Sellainen syntis-parka oli Ollikin. Ei hänkään voinut ylenpalttista kiusausta voittaa.
Anna sen syödä, minkä syödä saattaa, käski hän vielä mennessään, ja porstuan ovelta huusi hän Pulkkiselle, joka veti rekeä liiteriin: Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan päälle. Käy pois vain! Jahka minä tämän reen vedän liiteriin. Ei sillä kiirettä ... ann' olla siinä vain ... joutaa sen Ollikin vetämään.
Olli huusi: "Tuokaa minulle pyssy, minä lähden ajamaan rosvoja takaa". Eräs kylän nuori mies, "hyvä pyssymies", tahtoi heti seurata Ollia, vaan sanoi: "Otamme hevoset ja ratsastamme, niin joudumme pikemmin". Olli ei ensiksi tahtonut kuulla hevosista, hän luuli juoksevansa yhtä kiireesti. Vihdoin myöntyi Ollikin ottamaan hevoset, jotka heti saatiin paikalle.
Mitä sulla tuo kontti tekee myötään seljässä, Risto?" kysyi pappi. "Siinä säilytän kaikki tavarani; sentähden en tohdi jättää niitä, ehkä varastettaisiin". "Vai niin", sanoi pappi naurahtaen, ja siihen päättyi se kysymys. Ollikin oli rippikoulussa; hänenkin oli Risto opettanut sisälukuun, niin että Olli luki "melkein hyvästi", sanoi maisteri.
Kun taas ajettiin Töyryn pellon sivuitse, huusi Heikki: "Lainatakki, lainalakki, lainakintahat kädessä lainakihlat kintahissa." "Se on valhe!" huusi Taavetti, ja hyppäsi kuin nuoli kääsyistä tielle. "Tukitko suusi? Muutoin tulet saamaan pehmeän seljän," huusi Taavetti uudestaan aidan ylitse. Pynnöläinen oli saanut hevosen pysäytetyksi ja Ollikin isännän kanssa astuivat tielle.
Punehtuneena punssista, ojentuneena koko olennoltaan hän tapasi Ollin, joka oli tullut häntä vastaan. Antti erosi ja meni menojansa. Ollikin oli iloisella tuulella, nauroi kohti kurkkua ja syleili vallattomasti Heikkiä väentungoksesta huolimatta. Hänen seurassaan oli monta muuta Heikin tuttua. Siinä oli tervehdyksiä ja kysymyksiä ja iloa ja ystävyyttä ja kädenpuristuksia.
Ja missä oikeastaan olen sinulta kerjännyt, tahi keltään muulta ihmiseltä tässä maailmassa?" Pynnöläinen ja Ollikin olivat jo tulleet lähelle. Taavetti heitti irti tukasta. "Mitäs siinä on", sanoi Pynnöläinen, "hänen pitää saada ajaa siinä Mustalaiskuormassa, joksi hän meitä nimitti. Ota kiinni, Taavetti, jaloista, minä pidän päästä; kannata sinä Olli keskisen paikasta!"
Päivän Sana
Muut Etsivät